Kroatia - Koti

Maanatai 10.9 Opatija - Uderns im Zillertal Itävalta

Aamulla ihailemme auringon nousua ja Opatijan rantanäkymää hotellin parvekkeelta.

Tämä näkymä syöpyi mieliin viimeisenä Kroatiasta

Lahdella kiitää purjelautailijoita aamun reippaassa tuulessa. Selviää että tämä on suosittu surfauspaikka jonne tullaan matkojen takaa. Ilmeisesti sama ilmiö jonka kourissa olimme yöllä aiheuttaa rannalle kovan ja tasaisen tuulen jota kokeneet surffaajat tavoittelevat.

Sitten vaan pyörä valmiiksi, aamiainen naamaan ja taipaleelle. Tässä oli sitten Kroatian osuus.
 

Hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Iltapäivät liian kuumia ajamiseen mutta illat ja aamupäivät sitäkin mukavampia.

Liikenteestä pari sanaa:  Jos Zagrebin tienoilla ajetaan kovaa moottoritiellä niin moisesta kiireestä ei näkynyt merkkejä etelässä. Rajoitusten mukaan mentiin ja tiet olivat hyviä myös etelässä. Hyvin vähän moottoripyöriä liikenteessä. Savuttavia autoja jonkin verran.

                   

Koska ruoste ei raiskaa autoja ne ajetaan ihan loppuun, Tippa Relluja näkyy paljon ja 30v vanha auto ei ole harvinainen tien päällä. Kaupungit ovat todella ahtaita, suorakylkistä autoa ei juuri näe.

Pieniä kolhuja on jo uusissa autoissa ja vanhat on joka puolelta ruvella. Pysäköinti lienee suurpiirteistä.

                            .............................

Ajamme 10 -15km ja tulemme Slovenian rajalle. Ylitys sujuu nopeasti. Sloveniassa tie kulkee kuin puistossa. Mutkittelee niiden maastopuvun näköisten puiden välissä ja on tasaista ja sileää asfalttia.

Muutaman kylän läpi ja tulemme taas rajalle, nyt tullaan Italiaan ja tie sivuaa Triesteä, tuota entistä Itävalta-Unkarin satamakaupunkia. Siitä alkaa moottoritie, maksuasemalle on kertynyt jonoa.

      

Tiketti portilta ja baanalle, tyypillinen italialainen moottoritie. Kapea ja mutkainen, ei mitään hajua rajoituksesta. Onko se 130, 110 vai 90? Myöskään navigaattori ei paljoa helpota arviointia,

se varoittelee 50km/h tutkista – moottoritiellä. Jotenkin tyypillistä Italian meininkiä.
 

Liikenne on kuitenkin siistiä, 110 – 120km/h tuntuu olevan sopiva vauhti liikenteen mukana.

Kun käännytään kohti Udinea edessä näkyvät komeana Alpit. Aurinko on aivan selän takana ja näky on sykähdyttävä. Italian puolellahan Alpit ovat kuin seinä.

Udinen jälkeen poistumme moottoritieltä. Lysti maksoi 5,90€ .
  

Suuntaamme Timau nimiseen kylään josta lähtee nousemaan sola Itävallan puolelle kohti Linziä.

Tauko rajalla solan laella. Syömme kevyen lounaan jonka vanhempi italialainen rouva valmistaa odottaessa kunnon salamista, paikallisesta juustosta ja tuoreista sämpylöistä.  Kuppi kahvia päälle.
  

Sitten laskeutumaan jyrkkää ränniä, pian on edessä risteys josta pitäisi kääntyä vasemmalle kohti maalia. Oikealla kuitenkin odottaa moottoripyöräilijöiden pyhiinvaelluskohde – Grossglockner Hochalpenstrasse - siispä sinne.

Alamme nousta Glocnerille Heiligenblut kaupungista. Ilma on 22 asteista, aurinko paistaa takaa, voisiko olla parempi päivä?

Voisi , olosuhteet on liian hyvät, joka risteyksessä tulee lisää pyöriä ja autoja joilla on sama kohde.
  

Ylhäällä Edelweiss pitzellä on jo tungos. Viimeinen rykäisy huipulle menee ihan plörinäksi ryömivien autojen takana. Ohikaan ei pääse kun samanlainen jono valuu alaspäin.
 

Minkä ihmeen takia autoilla on pääsy Bikers pointille?? Se pitäisi olla vain moottoripyörille ja ennenkaikkea pyöräilijöille jotka ovat urakoineet tänne Itävallan korkeimman vuoren rinteille yli 2500m korkeuteen.

 

 No fiilistelemme ylhäällä ja taas tulee otettua kuvia näistä jo tutuista maisemista.  

Sitteen vaan pitkä alamäki pikkuhiljaa kohti päivän viimeistä solaa Gerlosta.
 

Glocnerin tie maksoi 22 euroa! Gerlos maksaa 5 euroa ja on yhtä makea ajettava.  Mutta ei tänään.

Ukkospilvi on juuttunut vuoren huipulle ja kun alamme laskeutua alamäkeen salamoi ja vettä tulee taivaan täydeltä. Aurinko paistaa kirkkaasti, ollaan siis ihan pilven reunan kohdalla. Ei ole ihan helppo luotsata yhteensä noin 500kg painavaa pyörää jyrkkään alamäkeen ja serpentiinimutkiin kun vesi virtaa tien poikki. Pitää ajaa kieli keskellä suuta.

Sade loppuu yhtä äkkiä kuin se alkoikin. Tuleemme Udernsin kylään Zillertal laaksossa noin neljän aikaan iltapäivällä. Tänne tuttuun majataloon jossa ollaan oltu laskujemme mukaan 6 kertaa aiemmin.
  

Vastaanotto on tavanomaisen lämmin. Pyörä parkkeerataan autotalliin ja vaihdetaan kuulumisia.

Kevyt kävelylenkki kylän raitilla ja sitten syömään. Snitzeliä ja olutta - ahhh.

Reitti ei ollut pitkä tänään mutta se kulki neljän maan kautta.

   

Tiistai  11.9  Höhenstrasse
   

Kaunis aurinkoinen päivä heti aamusta.  Suuntaamme ylhäällä rinteillä kulkevalle Zillertaler Höhenstrasselle. Hinta on 4 euroa ja on todella sen väärti.

Komeat maisemat, vähän autoja ja ennenkaikkea todella mukava Gryn Alm 

jausenstation.
 



Pakko syödä Apfelstrudelit ja kahvia, kaupantekijäisiksi saadaan omatekoista pähkinäsnapsia - hyvää. 

Isäntä ei ole nyt paikalla, on opastamassa turisteja 3 kilometriä korkealla Ahornspitze  huipulla joka näkyy edessä.
 

Koska nyt ollaan täällä prätkällä, käymme etsimässä paikkoja joihin on vaikea/mahdoton autolla päästä. Tiet ovat mutkaisia ja kapeita, usko meinaa loppua välillä. Koska laukut ja tavarat on poissa on vähän helpompi ajaa vaikka onkin 2 päällä. 

  

 Vaikka meri puuttuukin kyllä nämä maisevat vaan miellyttää silmää.

-->
Myöskin kaikki rakennukset ja muut ihmisen tekemät nähtävyydet on vähän toisenlaisia

9 aikaan illalla alkaa mahtava ukonilma. Salamat välkkyvät koko ajan pian tulee vettä oikein kunnolla. Kylmä rintama tulee lännestä.

Internettiin ei päästä, se ei johdu ukkosesta. Täällä vaan ei ole tapana.

-->

Tiistai 11.9 sadepäivä Innsbruckissa

Eilen iltaista ukonilmaa seurasi kylmä rintama. Aamulla sataa ja on kylmä.

Sadetta on luvattu koko päiväksi siispä bussilla Innsbruck'iin.

Inssbruckissa ajan tappamista museossa, kaupoissa ja kahviloissa.

Käydään katsomassa missä Sissi asusteli kun oli täällä.

Ei ihan Wienin tasoinen asumus mutta melkoinen linna Tirolin mittapuulla.

Kaupungissa on paljon sateenvarjoja käytössä.

Sade jatkuu iltaan asti.

Illaalla syömään ja ravintolassa pääsee internettiin. Bookataan liput lautalle Gdyniasta Helsinkiin.

Lautta kulkee vain Pe ja Su, siispä sunnuntaille paluu.

Ruokailun pilaa bussilastillinen eläkelläisiä. Juuri kun saadan lautaset nenän alle kajahtaa
yhteislaulu:  Kostervalssi...  mitä prkl.  jatkossa seuraa kaikenlaista sula hop sula hej ..meinikiäa.
Rakkaita naapureitamme siis  :-)

-->

Torstai 13.9 Zillertal - Munchen – Bautsen ( Saksa )

Aamulla sade on hetkeksi tauonnut mutta taivas on paksussa pilvessä.

Vuoren rinteillä on lunta jo huolestuttavan alhaalla.

Aamiainen sisään ja hyvästelemme isäntäväen ja vieraat ( ovat jo tullet tutuiksi ).

Kun saamme pyörän lähtövalmiiksi alkaa jo sataa.

Achenseelle mentäessä tie nousee jo vähän korkeammalla ja lämpötila tippuu samaan tahtiin. Korkealla on enää 4 astetta ja vetta sataa. Vastaan tulee kuitenkin prätkiä joten oletan että tiellä ei sentään ole lunta.

Kun tullaan Saksan puolelle Tegernseelle, ( tuolle rikkaiden sakemannien lomapaikalle ) tie alkaa kuivua ja vesisade lakkaa. Edessä on kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä mutta saamme ajaa kuivina Muncheniin asti. Siellä on tavanomainen, ainainen liikenneruuhka.

Olin jo pari päivää kypsytellyt Katia ajatukselle BMW museokäynnistä. Yllättäen hän näytti vihreää valoa joten kurvaamme Olympia Parkkiin BMWn pihaan ja sieltä alas parkkitaloon. Sateen uhka on vielä olemassa joten haluan pyörän ja tavarat katon alle. 

Parkkitalo on uusi, viimeisen päälle siisti ja tyylikäs. Sieltä menemme hissillä ylös BMW maailmaan ( BMW Welt ) 

-->

Täältä pääsisi katsomaan kuinka 3-sarjalainen valmistuu tehtaassa mutta se veisi koko päivän. Täytyy joskus käväistä Berliinin tehtaalla jossa moottoripyörät tehdään.

1972 olympialaisiin valmistunut Vierzylinder pääkonttorihan näkyy kauaksi kun ajetaan Munchenin sisäkehää.  

Welt on matala futuristisen näköinen kaksoiskartio. Ja museo näyttää kahvikupilta. Museo oli remontissa kun viimeksi kävimme Olympiapuistossa ja silloin BMW Welt oli vasta rakenteilla. Nyt se on valmis ja koko alue on saumattoman tyylikäs.

Siispä menemme museoon.  Tuolla enemmän siitä:
http://jussinmp.blogspot.com/2012/09/bmw-museokaynti-1392012.html

-->

Kun museo on tutkailtu ja muutama :-) valokuva otettu lähdemme jatkamaan matkaa. Taivas on pilvessä ja aika viileää on vieläkin. Kun päästään vauhtiin ja pois Munchenin ruuhkista alkaa ilma kuitenkin parantua ja kohta aurinko paistaa.

Ajo ei kuitenkaan ole yhtä juhlaa johtuen jatkuvista tietöistä, rekkajonoista ja hektisestä ajamisesta. Autobaanalla ajo on aika rasittavaa ja vielä pahempaa se on kyytiläiselle. Liikenteen nostamat pyörteet tarttuvat varsinkin perälaukkuun ja se huojuttaa ilkeästi pyörää. Puhtaassa ilmavirrassa kyllä voisi ajaa vaikka 200 mutta kyytiläiselle se on painajaista.

Myöskään hitaasti ajaminen ei onnistu, aina pitää ohittaa rekkaa ja taas kiihdyttää ja sitten taas jarruttaa. Ikävä tulee Kroatian loistavia teitä ja rauhallista liikennettä.

Tarkoitus oli ajaa Puolaan saakka tänään mutta iltauringossa näkyy yks kaks komean näköiset linnan muurit ja kirkon tornit. Mietin että nuo pitää nähdä, samassa Kati koputtaa olkapäähän ja viittilöi samaan suuntaan.

Sinne siis, naviin suunnaksi majatalot ja ensimmäiseen kysymään yösijaa. Se onkin juuri vanhan kaupungin muurin kupeessa. Kaikin puolin kelpo paikka ja Saksan mittapuulla edullinen. Jäämmekin tähän yöksi. Siis mihin??

Huomaamme myöhemmin että kaupungin nimi on Bautsen ja majatalo on Alte Gerberei . Voin suositella.

   

-->

                      

              

-->

Perjantai 14.9 Bautsen Saksa - Torun Puola 360km 8,5 tuntia

Puolassa ei vielä tunneta käsitettä ohitustie. Päätietkin kulkevat jokaisen kaupungin ja kylän läpi.

Ja niitä piisaa. Otsikon aikaan sisältyy ainakin kolmannes moottoritietä jossa mentiin 140km/h .

Joten maanteillä keskinopeus on 25 – 30km/h, huumorintaju on koetuksella tuhansissa stopeissa.

Alkuvaiheessa kun suuntaamme Varsovaan menevältä moottoritieltä kohti koillista, tiellä ei ole juuri liikennettä ja kylät vaihtuvat taajaan. Mutta kun päästään isommalle tielle numero 5 kohti

Poznania ruuhka alkaa. Rekkoja on tiellä päntiönään ja välillä edessaä menee traktori reipasta kävelyvauhtia. Kytkin ja hermot on koetuksella.

Huomaan kantapään kautta että täällä pitää ajaa ihan kinttupolkuja jos meinaa edetä johonkin.

Mutta lopulta päästään Toruniin ja mun osalta ympyrä sulkeutuu. Hotelli Filmar , taasen erittäin ystävällinen palvelu. Esimerkiksi printataan meidän lauttalippu ja jatketaan varausta – special

price for you periaatteella. Ja täällä internet toimii joka paikassa, huoneessakin ja jopa valokuvat latautuvat nopeasti, päivittelen siis vähän vanhojakin blogin sivuja.

Huomataan parkkipaikalla 4 suomalaista moottoripyörää, ensimmäiset 4 viikkoon. Kuskeja ei kuitenkaan tavata. Pojat on ilmeisesti kuullet varoituksia Puolan pyörävarkaista. Pyörät on lukittu ja kytketty kettingillä jolla 10 tonnin purjealuskin pysyisi ankkurissa. Mulle ei mahtuisi matkatavaroita jos tommosia kuljettaisin.

Me päätämme siis jäädä toiseksikin yöksi tähän ja ajaa sunnuntai aamuna lautalle.

-->

Lauantai 15.9 Torun

Torun on pieni kaupunki ja vanhan kaupungin kadut tulevat pian tutuiksi. Niitä kierretään ristiin rastiin ja välillä kahvilaan , olusille , syömään. 

Kaupoissa huomataan että hintataso on edullinen.

Ruokakaupoissa ehkä 1/3 Suomen hinnoista ja muuallakin todella edullista.

Samoin ravintolaassa syöminen on ehkä 1/3 Suomen hinnoista ja hyviä ruokapaikkoja on todella paljon.

Koska pitkästä aikaa ollaan internetin piirissä päivittelen välillä blogia ajan kuluksi.

Jännä juttu että nimenomaan Puolassa netti toimii kunnolla. Sen sijaan Saksassa ja Itävallassa

jotka on kuitenkin länsimaita se on vielä niin uutta. Toki on maailmassa tärkeämpiäkin asioita

kuin langattoman verkon toiminta. Ehkä me Suomessa ollaan vaan totuttu turhaan hypetykseen.

Illalla hotellissa on häät. Juhlasalissa on mahtava lasershow ja teema tuntuu olevan Tähtien Sota.

Onkohan enteellistä tulevalle liitolle?

Sunnuntai 16.9 Torun – Gdynia Laivalle

Bokseri lyödään tulille tasan kello kuusi. Suunnaksi Finnlinesin terminaali Gdyniassa.

Tie on uutta ja komeaa moottoritietä, liikennettä ei ole lainkaan ja matka joutuu liiankin nopeasti.

Käyn vielä täyttämässä tankin ennen satamaan menoa.

Puolassa viljasta tehdään leipää, hyvää olutta ja Vodkaa. Autojen ja motojen polttoaine sensijaan

tehdään öljystä. Huoltoasemalta saa 95, 98 ja Shell Poweria sekä Racing 100 oktaanista.

Mitään pöytäviinalla jatkettua lirua täällä ei autoilijoille tyrkytetä.

Tosta näkee että bensa maksaa noin 1,5 - 1,6 euroa litra. Ei siis
niin halpaa kuin hintataso muuten.

Pian tullaan navigaattorin osoittamaan määränpäähän mutta siinä ei näy mitään merkkiä Finnlinesista tahi Helsinkiin matkailusta. Selän takana sensijaan on opastus Helsinkiin.

Siispä sinne päin, ja tullaan portille josta Check Inniin päsee.

Tämä on kuitenkin väärä paikka, virkailija osoittelee tulosuuntaan ja kehottaa hommaamaan

Boarding Passin. Näyttää karttaa jossa terminaali näkyy.

Prkl. sehän on siellä mistä tultiin.

Eikun uudestaan ja nyt ajetaan niin pitkälle kuin tietä piisaa ja siellä on hirveä autosuma

ja tosiaan, Finnlinesin terminaali.
Jos joku on tänne tulossa niin kannattaa selvittää Terminalin sijainti netistä.
Paikan päältä se ei hevin löydy.

Hoidetaan tiketit ja passit kuntoon ja takaisin kohti Check Inniä. Ja sitten vaan odotellaan.

Ihailemme Puolalista rekkakuskia joka joutuu ensin peruuttamaan laivalta ramppeja pitkin alas, sitten kääntämään yhdistelmän ahtaassa paikassa. Sen jälkeen kaveri peruuttaa rekan takaisin laivaan. Olispa jääny minulta tekemättä, ahtaat paikat tässä satamassa.

Ihmetellään puolalaisesta autosta valuvaa nestettä, se osoittautuu naftaksi.

Ilmeisesti pumpun paluuletku on falskannut ja suihkuttanut naftaa konepellin lämpöeristeeseen

josta valuu naftaa konetilaan ja edelleen maahan. Kaveri vaan naureskellee ja kertoo

että autoon on tehty remonttia juuri ennen lähtöä.

Auto on pikku Daihatsu tms. Korean hutsu, jousitus on antautunut raskaan taakan alla.

Päälimmäisenä kuormassa on iso taulu TV. Ymmärrän hyvin että puolalainen kaveri on käynyt ostoksilla kotomaassa, hintataso on edullinen verrattuna Suomeen.

Ilmenee että kaveri asuu Suomessa , ollut 4 vuotta ja puhuu jo kohtuullista Suomea.

Kertoo menevänsä viikolla Leville lysthin pithoon firman kanssa, koko firma.

Päivittelen hänelle Levin kalliita hintoja johon kaveri vaan nauraa ja sanoo että kun juhliltaan ei murehdita hinnoista. Oikea Asenne !!

Vihdoin alkaa tapahtua ja virkailija näyttää meille että laivalle mars.

Pääsemme sinne ennen autoja – oikein!

Pyörä kiinni ja tavarat lepohuoneeseen. Oluet eteen ja laiva lähtee aikataulun m mukaan.

Keli on pilvinen, tuulta ei ole nimeksikään. Bon Voyage !

Päivällä saunomista ja ajan tappamista laivalla, tavataan pari kolleegaa jotka ovat Baltian kierroksella. Aika kuluukin nyt kuin siivillä – sananmukaisesti.

Nämä veijarit ovat lentäjä-ässiä ja juttua aiheesta piisaa.

Maanantai 17.9 Kotiinpaluu

Laiva saapuu aikataulun mukaan Vuosaareen. Pyörän hihnat irti ja puolalaisella bensalla Suomen tielle. Ilma on about 15 asteista, ei sadetta.

Syksyn merkkejä on jo vahvasti näkyvillä.
Vaahterat on saanu jo väriä ja saapuva myrsky lennättää lehtiä ilmassa.

Kotona ollaan 10 aikoihin. Noin 5500 on kilometrejä kertynyt 

sitten kun kuukausi takaperin tästä lähdin: 

Tuolta löytyy vielä mietteitä matkan jälkeen: http://jussinmp.blogspot.fi/2012/10/loppukaneetti.html