Loppukaneetti

Tässä yleistä löpinää tällaiseen matkaan liittyen.

Kannaattaako ylipäänsä tällainen reissu tehdä?
Jos minulta kysytään niin kyllä kannataa ja heti.
Sitku matkat tahtoo jäädä tekemättä tässä elämässä.

Enkä jäisi odottamaan esimerkiksi Kroatian tai Serbian EU jäsenyyttä.
Päinvastoin tärkeä tekijä ajotuksessa oli nimenomaan käydä ennen EU hullutusta Kroatiassa.
Vaikea nähdä mitä hyvää se ainakaan turistin kannalta toisi.
Valuutan vaihto ei ole ongelma ja euro käy maksuvälineenä jos niin haluaa.
Hinnat tuppaa EUssa vaan nousemaan.

Ajotuksesta senverran vielä että uudestaan lähtisin vähän myöhemmin, vaikkapa Syyskuun lopussa.
Silloin on yleensä mukavampi lämpötila ja vielä vähemmän turisteja.
Alpeille ei ehkä silloin kannata suunnistaa, siellä alkaa tulla lunta hiukan enemmän Lokakuussa.

Tekniikasta pari sanaa.

Tein pyörälle ylimääräisen öljynvaihtohuollon juuri ennen lähtöä.
Samoin vaihdoin uudet renkaat. Mitään ei tarvinnut tehdä kesken matkan.

Kuivakytkimestä on oma riesansa jyrkissä nouisuissa ( jos joutuu pysähtymään täydellä kuormalla )
Mutta hyvä puoli on pitkä öljynvaihtoväli kun kytkin ei sotke öljyä. Samoin vaihdeaskissa on vaihteistoöljy jota ei tarvitse kesän aikana vaihtaa vaikka ajaisi 50tkm.
Vaikka kävisi Turkissa asti ei tarvitse öljyjä vaihdella kesken matkan.

BMW bokseri on kuuluisa öljynkulutuksesta mutta mun mielestä se on vaan merkki huonosta  sisäänajosta.  Itse tein sisäänajon heti uutena kuormittamalla moottoria kunnolla.
Sitten 1000km huollossa synteettiset öljyt moottoriin ja se siitä.
Aiheesta löytyy paljon artikkeleita internetistä.
Ja tällaisella 6 000km matkalla tarvetta öljyn lisäämiseen ei ole. Nyt on mittarissa  50tkm.

Asfaltti on Euroopassa niin sileää että renkaat ei kulu tommosella ajolla vielä ollenkaan.
Voisin veikata että 15 - 20 tkm menee helposti touring renkailla kun mulla menee Suomessa
7 - 10tkm takarengas jo kankaille.

Navigaattori toimi hyvin koko matkan, sen tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä mutta
esim. Budapest olis ollu aika hankala paikka ilman sitä. Samoin karttoja olis pitäny olla paljon.
Jos vaan ajaa rautaperseajoa ahmien kilometrejä ja uusia maita siihen ei karttoja tarvita.
Jos taasen  haluaa tutustua paikkoihin niin sitten navi on todella hyvä.
Netistä voi syöttää osoitteet naville.
Lisäksi vaan ison mittakaavan karttakirja laukkuun.

Reissu Bemarissa on hyvin suojaava kate. Siitä oli nyt enemmän riesaa kuin apua.
Se on hyvä Suomen tai Norjan viileissä sadekeleissä mutta etelän helteessä huono.

Aina kun puhutaan onko keli kylmä tai lämmin ajamiseen pitää tarkentaa minkä tyyppisellä pyörällä ajetaan. Nakupyörällä kylmyyden tuntee heti luissa ja ytimissä. Samoin sade kastelee heti.
Kopterilla ajaen myöskin tuuli elementin huomaa helposti. Tollasella RT Bemarilla vasta
teiden jäätyminen lopettaa ajokauden. Lumessakin on tullu ajettua ja voin sanoa että hiki siinä tuli.

Ainoa joka ei reissulla toiminut oli kypäräpuhelimet. Empä voi suositella Cardon systeemejä.
Käytettävyys ei yltänyt 50% . Se vielä menetteli pelkästään navigaattorin luurina mutta
kypärästä toiseen toiminta oli ala-arvoista.

Siniset ja punaset valot vilkuttaa murheellisesti ja syö akut vaikka ei puhuisikaan.
Aina oli toiselta joko akku tyhjä tai kommunikointi johonkin suuntaan muutenvaan poikki.
Tietysti molemmissa piti olla oma laturi mukana ja ne olis pitäny ladata joka päivä!
Kyllä harmittaa että moiset lelut jouduin hankkimaan ( rumba lähti liikkeelle Schubertin C3 kypärästä johon vanhaa systeemiä ei voinut asentaa )

Varasin Internetistä majoituksen välillä etukäteen jotta ei tarvitse hikoilla sitä etsiessä.
Toinen helppo tapa on ajaa sopiva matka ja syöttää sitten navigaattorille kohteeksi majatalo.
Todella hyviin paikkoihin tällä tavoin on löytänyt - jopa Suomessa.

Pyörän tankkilaukkuun mahtui 13" ultrabook tietokone.  Siis läppäri joka on kooltaan
miniläppärin ja normaalin läppärin väliltä. Kunnon näppis ja liitännät.
Kameran muistikortin saa purettua sinne ja vaikkapa Blogin kirjoitus käy helposti.
Monet vannoo Tablettien nimeen mutta minä säästän ne päänsärkyyn.

Terveisin  Jussi

BMW Museokäynti 13.9.2012

-->
Kati ei varsinaisesti kilju riemusta 'päästessään' museoon mutta piristyy vähän kun museon edessä seisoo samanlainen 3-sarjalainen jolla hän ajoi ajokortin.

 Museo on sisältä hyvin moderni tai paremminkin futuristinen, ei perinteisen tekniikan museon tyyppinen. Ilmeeseen, valaistukseen, musiikkiin ja mielikuviin on satsattu enemmän kuin itse näyttelyesineisiin.

Hieno R32 on vaan lasin takana näytillä. Siis se ensimmäinen BMW moottoripyörä vuodelta 1923. 

Tuon pyörän geenit löytävät meidänkin Bokserista.

Museossa on pääosassa autot.

Se on vähän harmi sillä BMW on nimenomaan moottori- ja moottoripyörävalmistaja. 

Autot tulivat ohjelmaan paljon myöhemmin, käytännössä vasta -50 luvulla vaikka ensimmäiset valmistuivat juuri ennen toista maailmansotaa.

Toki hienoja moottoripyöriä löytyy.

Siellä myös näkee myös mitä rahalla saa. Esimerkiksi maailmanmestaruuksia ja aiheetonta glooriaa.

BMW nimittäin yritti kovasti saavuttaa Enduro maailmanmestaruutta omin voimin – turhaan.

Se hoidettiin kotiin ostamalla Husqvarna.  Juha Saminen voitti Husqvarnalla viime vuonna MMn. MM pyörä on näytillä BMW maailmassa

.

Seinällä komeilee myös Steve McQueen ilman paitaa Hussen sarvissa. Hänhän oli kova Endurokuski jo aikana jolloin Enduro nimeä ei vielä tunnettu.

Myös toinen suomalainen komeilee kuvissa ja videoissa jotka valkokankaalla pyörivät, supermotokuski Mauno Hermunen.

Salista löytyy myös pari Rolls Roycea , niinikään BMWn omistuksessa.

Museokäynti maksoi 9 euroa per nenä, voisi tuollaisen summan huonomminkin käyttää.

Kroatia - Koti

Maanatai 10.9 Opatija - Uderns im Zillertal Itävalta

Aamulla ihailemme auringon nousua ja Opatijan rantanäkymää hotellin parvekkeelta.

Tämä näkymä syöpyi mieliin viimeisenä Kroatiasta

Lahdella kiitää purjelautailijoita aamun reippaassa tuulessa. Selviää että tämä on suosittu surfauspaikka jonne tullaan matkojen takaa. Ilmeisesti sama ilmiö jonka kourissa olimme yöllä aiheuttaa rannalle kovan ja tasaisen tuulen jota kokeneet surffaajat tavoittelevat.

Sitten vaan pyörä valmiiksi, aamiainen naamaan ja taipaleelle. Tässä oli sitten Kroatian osuus.
 

Hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Iltapäivät liian kuumia ajamiseen mutta illat ja aamupäivät sitäkin mukavampia.

Liikenteestä pari sanaa:  Jos Zagrebin tienoilla ajetaan kovaa moottoritiellä niin moisesta kiireestä ei näkynyt merkkejä etelässä. Rajoitusten mukaan mentiin ja tiet olivat hyviä myös etelässä. Hyvin vähän moottoripyöriä liikenteessä. Savuttavia autoja jonkin verran.

                   

Koska ruoste ei raiskaa autoja ne ajetaan ihan loppuun, Tippa Relluja näkyy paljon ja 30v vanha auto ei ole harvinainen tien päällä. Kaupungit ovat todella ahtaita, suorakylkistä autoa ei juuri näe.

Pieniä kolhuja on jo uusissa autoissa ja vanhat on joka puolelta ruvella. Pysäköinti lienee suurpiirteistä.

                            .............................

Ajamme 10 -15km ja tulemme Slovenian rajalle. Ylitys sujuu nopeasti. Sloveniassa tie kulkee kuin puistossa. Mutkittelee niiden maastopuvun näköisten puiden välissä ja on tasaista ja sileää asfalttia.

Muutaman kylän läpi ja tulemme taas rajalle, nyt tullaan Italiaan ja tie sivuaa Triesteä, tuota entistä Itävalta-Unkarin satamakaupunkia. Siitä alkaa moottoritie, maksuasemalle on kertynyt jonoa.

      

Tiketti portilta ja baanalle, tyypillinen italialainen moottoritie. Kapea ja mutkainen, ei mitään hajua rajoituksesta. Onko se 130, 110 vai 90? Myöskään navigaattori ei paljoa helpota arviointia,

se varoittelee 50km/h tutkista – moottoritiellä. Jotenkin tyypillistä Italian meininkiä.
 

Liikenne on kuitenkin siistiä, 110 – 120km/h tuntuu olevan sopiva vauhti liikenteen mukana.

Kun käännytään kohti Udinea edessä näkyvät komeana Alpit. Aurinko on aivan selän takana ja näky on sykähdyttävä. Italian puolellahan Alpit ovat kuin seinä.

Udinen jälkeen poistumme moottoritieltä. Lysti maksoi 5,90€ .
  

Suuntaamme Timau nimiseen kylään josta lähtee nousemaan sola Itävallan puolelle kohti Linziä.

Tauko rajalla solan laella. Syömme kevyen lounaan jonka vanhempi italialainen rouva valmistaa odottaessa kunnon salamista, paikallisesta juustosta ja tuoreista sämpylöistä.  Kuppi kahvia päälle.
  

Sitten laskeutumaan jyrkkää ränniä, pian on edessä risteys josta pitäisi kääntyä vasemmalle kohti maalia. Oikealla kuitenkin odottaa moottoripyöräilijöiden pyhiinvaelluskohde – Grossglockner Hochalpenstrasse - siispä sinne.

Alamme nousta Glocnerille Heiligenblut kaupungista. Ilma on 22 asteista, aurinko paistaa takaa, voisiko olla parempi päivä?

Voisi , olosuhteet on liian hyvät, joka risteyksessä tulee lisää pyöriä ja autoja joilla on sama kohde.
  

Ylhäällä Edelweiss pitzellä on jo tungos. Viimeinen rykäisy huipulle menee ihan plörinäksi ryömivien autojen takana. Ohikaan ei pääse kun samanlainen jono valuu alaspäin.
 

Minkä ihmeen takia autoilla on pääsy Bikers pointille?? Se pitäisi olla vain moottoripyörille ja ennenkaikkea pyöräilijöille jotka ovat urakoineet tänne Itävallan korkeimman vuoren rinteille yli 2500m korkeuteen.

 

 No fiilistelemme ylhäällä ja taas tulee otettua kuvia näistä jo tutuista maisemista.  

Sitteen vaan pitkä alamäki pikkuhiljaa kohti päivän viimeistä solaa Gerlosta.
 

Glocnerin tie maksoi 22 euroa! Gerlos maksaa 5 euroa ja on yhtä makea ajettava.  Mutta ei tänään.

Ukkospilvi on juuttunut vuoren huipulle ja kun alamme laskeutua alamäkeen salamoi ja vettä tulee taivaan täydeltä. Aurinko paistaa kirkkaasti, ollaan siis ihan pilven reunan kohdalla. Ei ole ihan helppo luotsata yhteensä noin 500kg painavaa pyörää jyrkkään alamäkeen ja serpentiinimutkiin kun vesi virtaa tien poikki. Pitää ajaa kieli keskellä suuta.

Sade loppuu yhtä äkkiä kuin se alkoikin. Tuleemme Udernsin kylään Zillertal laaksossa noin neljän aikaan iltapäivällä. Tänne tuttuun majataloon jossa ollaan oltu laskujemme mukaan 6 kertaa aiemmin.
  

Vastaanotto on tavanomaisen lämmin. Pyörä parkkeerataan autotalliin ja vaihdetaan kuulumisia.

Kevyt kävelylenkki kylän raitilla ja sitten syömään. Snitzeliä ja olutta - ahhh.

Reitti ei ollut pitkä tänään mutta se kulki neljän maan kautta.

   

Tiistai  11.9  Höhenstrasse
   

Kaunis aurinkoinen päivä heti aamusta.  Suuntaamme ylhäällä rinteillä kulkevalle Zillertaler Höhenstrasselle. Hinta on 4 euroa ja on todella sen väärti.

Komeat maisemat, vähän autoja ja ennenkaikkea todella mukava Gryn Alm 

jausenstation.
 



Pakko syödä Apfelstrudelit ja kahvia, kaupantekijäisiksi saadaan omatekoista pähkinäsnapsia - hyvää. 

Isäntä ei ole nyt paikalla, on opastamassa turisteja 3 kilometriä korkealla Ahornspitze  huipulla joka näkyy edessä.
 

Koska nyt ollaan täällä prätkällä, käymme etsimässä paikkoja joihin on vaikea/mahdoton autolla päästä. Tiet ovat mutkaisia ja kapeita, usko meinaa loppua välillä. Koska laukut ja tavarat on poissa on vähän helpompi ajaa vaikka onkin 2 päällä. 

  

 Vaikka meri puuttuukin kyllä nämä maisevat vaan miellyttää silmää.

-->
Myöskin kaikki rakennukset ja muut ihmisen tekemät nähtävyydet on vähän toisenlaisia

9 aikaan illalla alkaa mahtava ukonilma. Salamat välkkyvät koko ajan pian tulee vettä oikein kunnolla. Kylmä rintama tulee lännestä.

Internettiin ei päästä, se ei johdu ukkosesta. Täällä vaan ei ole tapana.

-->

Tiistai 11.9 sadepäivä Innsbruckissa

Eilen iltaista ukonilmaa seurasi kylmä rintama. Aamulla sataa ja on kylmä.

Sadetta on luvattu koko päiväksi siispä bussilla Innsbruck'iin.

Inssbruckissa ajan tappamista museossa, kaupoissa ja kahviloissa.

Käydään katsomassa missä Sissi asusteli kun oli täällä.

Ei ihan Wienin tasoinen asumus mutta melkoinen linna Tirolin mittapuulla.

Kaupungissa on paljon sateenvarjoja käytössä.

Sade jatkuu iltaan asti.

Illaalla syömään ja ravintolassa pääsee internettiin. Bookataan liput lautalle Gdyniasta Helsinkiin.

Lautta kulkee vain Pe ja Su, siispä sunnuntaille paluu.

Ruokailun pilaa bussilastillinen eläkelläisiä. Juuri kun saadan lautaset nenän alle kajahtaa
yhteislaulu:  Kostervalssi...  mitä prkl.  jatkossa seuraa kaikenlaista sula hop sula hej ..meinikiäa.
Rakkaita naapureitamme siis  :-)

-->

Torstai 13.9 Zillertal - Munchen – Bautsen ( Saksa )

Aamulla sade on hetkeksi tauonnut mutta taivas on paksussa pilvessä.

Vuoren rinteillä on lunta jo huolestuttavan alhaalla.

Aamiainen sisään ja hyvästelemme isäntäväen ja vieraat ( ovat jo tullet tutuiksi ).

Kun saamme pyörän lähtövalmiiksi alkaa jo sataa.

Achenseelle mentäessä tie nousee jo vähän korkeammalla ja lämpötila tippuu samaan tahtiin. Korkealla on enää 4 astetta ja vetta sataa. Vastaan tulee kuitenkin prätkiä joten oletan että tiellä ei sentään ole lunta.

Kun tullaan Saksan puolelle Tegernseelle, ( tuolle rikkaiden sakemannien lomapaikalle ) tie alkaa kuivua ja vesisade lakkaa. Edessä on kuitenkin uhkaavan näköisiä pilviä mutta saamme ajaa kuivina Muncheniin asti. Siellä on tavanomainen, ainainen liikenneruuhka.

Olin jo pari päivää kypsytellyt Katia ajatukselle BMW museokäynnistä. Yllättäen hän näytti vihreää valoa joten kurvaamme Olympia Parkkiin BMWn pihaan ja sieltä alas parkkitaloon. Sateen uhka on vielä olemassa joten haluan pyörän ja tavarat katon alle. 

Parkkitalo on uusi, viimeisen päälle siisti ja tyylikäs. Sieltä menemme hissillä ylös BMW maailmaan ( BMW Welt ) 

-->

Täältä pääsisi katsomaan kuinka 3-sarjalainen valmistuu tehtaassa mutta se veisi koko päivän. Täytyy joskus käväistä Berliinin tehtaalla jossa moottoripyörät tehdään.

1972 olympialaisiin valmistunut Vierzylinder pääkonttorihan näkyy kauaksi kun ajetaan Munchenin sisäkehää.  

Welt on matala futuristisen näköinen kaksoiskartio. Ja museo näyttää kahvikupilta. Museo oli remontissa kun viimeksi kävimme Olympiapuistossa ja silloin BMW Welt oli vasta rakenteilla. Nyt se on valmis ja koko alue on saumattoman tyylikäs.

Siispä menemme museoon.  Tuolla enemmän siitä:
http://jussinmp.blogspot.com/2012/09/bmw-museokaynti-1392012.html

-->

Kun museo on tutkailtu ja muutama :-) valokuva otettu lähdemme jatkamaan matkaa. Taivas on pilvessä ja aika viileää on vieläkin. Kun päästään vauhtiin ja pois Munchenin ruuhkista alkaa ilma kuitenkin parantua ja kohta aurinko paistaa.

Ajo ei kuitenkaan ole yhtä juhlaa johtuen jatkuvista tietöistä, rekkajonoista ja hektisestä ajamisesta. Autobaanalla ajo on aika rasittavaa ja vielä pahempaa se on kyytiläiselle. Liikenteen nostamat pyörteet tarttuvat varsinkin perälaukkuun ja se huojuttaa ilkeästi pyörää. Puhtaassa ilmavirrassa kyllä voisi ajaa vaikka 200 mutta kyytiläiselle se on painajaista.

Myöskään hitaasti ajaminen ei onnistu, aina pitää ohittaa rekkaa ja taas kiihdyttää ja sitten taas jarruttaa. Ikävä tulee Kroatian loistavia teitä ja rauhallista liikennettä.

Tarkoitus oli ajaa Puolaan saakka tänään mutta iltauringossa näkyy yks kaks komean näköiset linnan muurit ja kirkon tornit. Mietin että nuo pitää nähdä, samassa Kati koputtaa olkapäähän ja viittilöi samaan suuntaan.

Sinne siis, naviin suunnaksi majatalot ja ensimmäiseen kysymään yösijaa. Se onkin juuri vanhan kaupungin muurin kupeessa. Kaikin puolin kelpo paikka ja Saksan mittapuulla edullinen. Jäämmekin tähän yöksi. Siis mihin??

Huomaamme myöhemmin että kaupungin nimi on Bautsen ja majatalo on Alte Gerberei . Voin suositella.

   

-->

                      

              

-->

Perjantai 14.9 Bautsen Saksa - Torun Puola 360km 8,5 tuntia

Puolassa ei vielä tunneta käsitettä ohitustie. Päätietkin kulkevat jokaisen kaupungin ja kylän läpi.

Ja niitä piisaa. Otsikon aikaan sisältyy ainakin kolmannes moottoritietä jossa mentiin 140km/h .

Joten maanteillä keskinopeus on 25 – 30km/h, huumorintaju on koetuksella tuhansissa stopeissa.

Alkuvaiheessa kun suuntaamme Varsovaan menevältä moottoritieltä kohti koillista, tiellä ei ole juuri liikennettä ja kylät vaihtuvat taajaan. Mutta kun päästään isommalle tielle numero 5 kohti

Poznania ruuhka alkaa. Rekkoja on tiellä päntiönään ja välillä edessaä menee traktori reipasta kävelyvauhtia. Kytkin ja hermot on koetuksella.

Huomaan kantapään kautta että täällä pitää ajaa ihan kinttupolkuja jos meinaa edetä johonkin.

Mutta lopulta päästään Toruniin ja mun osalta ympyrä sulkeutuu. Hotelli Filmar , taasen erittäin ystävällinen palvelu. Esimerkiksi printataan meidän lauttalippu ja jatketaan varausta – special

price for you periaatteella. Ja täällä internet toimii joka paikassa, huoneessakin ja jopa valokuvat latautuvat nopeasti, päivittelen siis vähän vanhojakin blogin sivuja.

Huomataan parkkipaikalla 4 suomalaista moottoripyörää, ensimmäiset 4 viikkoon. Kuskeja ei kuitenkaan tavata. Pojat on ilmeisesti kuullet varoituksia Puolan pyörävarkaista. Pyörät on lukittu ja kytketty kettingillä jolla 10 tonnin purjealuskin pysyisi ankkurissa. Mulle ei mahtuisi matkatavaroita jos tommosia kuljettaisin.

Me päätämme siis jäädä toiseksikin yöksi tähän ja ajaa sunnuntai aamuna lautalle.

-->

Lauantai 15.9 Torun

Torun on pieni kaupunki ja vanhan kaupungin kadut tulevat pian tutuiksi. Niitä kierretään ristiin rastiin ja välillä kahvilaan , olusille , syömään. 

Kaupoissa huomataan että hintataso on edullinen.

Ruokakaupoissa ehkä 1/3 Suomen hinnoista ja muuallakin todella edullista.

Samoin ravintolaassa syöminen on ehkä 1/3 Suomen hinnoista ja hyviä ruokapaikkoja on todella paljon.

Koska pitkästä aikaa ollaan internetin piirissä päivittelen välillä blogia ajan kuluksi.

Jännä juttu että nimenomaan Puolassa netti toimii kunnolla. Sen sijaan Saksassa ja Itävallassa

jotka on kuitenkin länsimaita se on vielä niin uutta. Toki on maailmassa tärkeämpiäkin asioita

kuin langattoman verkon toiminta. Ehkä me Suomessa ollaan vaan totuttu turhaan hypetykseen.

Illalla hotellissa on häät. Juhlasalissa on mahtava lasershow ja teema tuntuu olevan Tähtien Sota.

Onkohan enteellistä tulevalle liitolle?

Sunnuntai 16.9 Torun – Gdynia Laivalle

Bokseri lyödään tulille tasan kello kuusi. Suunnaksi Finnlinesin terminaali Gdyniassa.

Tie on uutta ja komeaa moottoritietä, liikennettä ei ole lainkaan ja matka joutuu liiankin nopeasti.

Käyn vielä täyttämässä tankin ennen satamaan menoa.

Puolassa viljasta tehdään leipää, hyvää olutta ja Vodkaa. Autojen ja motojen polttoaine sensijaan

tehdään öljystä. Huoltoasemalta saa 95, 98 ja Shell Poweria sekä Racing 100 oktaanista.

Mitään pöytäviinalla jatkettua lirua täällä ei autoilijoille tyrkytetä.

Tosta näkee että bensa maksaa noin 1,5 - 1,6 euroa litra. Ei siis
niin halpaa kuin hintataso muuten.

Pian tullaan navigaattorin osoittamaan määränpäähän mutta siinä ei näy mitään merkkiä Finnlinesista tahi Helsinkiin matkailusta. Selän takana sensijaan on opastus Helsinkiin.

Siispä sinne päin, ja tullaan portille josta Check Inniin päsee.

Tämä on kuitenkin väärä paikka, virkailija osoittelee tulosuuntaan ja kehottaa hommaamaan

Boarding Passin. Näyttää karttaa jossa terminaali näkyy.

Prkl. sehän on siellä mistä tultiin.

Eikun uudestaan ja nyt ajetaan niin pitkälle kuin tietä piisaa ja siellä on hirveä autosuma

ja tosiaan, Finnlinesin terminaali.
Jos joku on tänne tulossa niin kannattaa selvittää Terminalin sijainti netistä.
Paikan päältä se ei hevin löydy.

Hoidetaan tiketit ja passit kuntoon ja takaisin kohti Check Inniä. Ja sitten vaan odotellaan.

Ihailemme Puolalista rekkakuskia joka joutuu ensin peruuttamaan laivalta ramppeja pitkin alas, sitten kääntämään yhdistelmän ahtaassa paikassa. Sen jälkeen kaveri peruuttaa rekan takaisin laivaan. Olispa jääny minulta tekemättä, ahtaat paikat tässä satamassa.

Ihmetellään puolalaisesta autosta valuvaa nestettä, se osoittautuu naftaksi.

Ilmeisesti pumpun paluuletku on falskannut ja suihkuttanut naftaa konepellin lämpöeristeeseen

josta valuu naftaa konetilaan ja edelleen maahan. Kaveri vaan naureskellee ja kertoo

että autoon on tehty remonttia juuri ennen lähtöä.

Auto on pikku Daihatsu tms. Korean hutsu, jousitus on antautunut raskaan taakan alla.

Päälimmäisenä kuormassa on iso taulu TV. Ymmärrän hyvin että puolalainen kaveri on käynyt ostoksilla kotomaassa, hintataso on edullinen verrattuna Suomeen.

Ilmenee että kaveri asuu Suomessa , ollut 4 vuotta ja puhuu jo kohtuullista Suomea.

Kertoo menevänsä viikolla Leville lysthin pithoon firman kanssa, koko firma.

Päivittelen hänelle Levin kalliita hintoja johon kaveri vaan nauraa ja sanoo että kun juhliltaan ei murehdita hinnoista. Oikea Asenne !!

Vihdoin alkaa tapahtua ja virkailija näyttää meille että laivalle mars.

Pääsemme sinne ennen autoja – oikein!

Pyörä kiinni ja tavarat lepohuoneeseen. Oluet eteen ja laiva lähtee aikataulun m mukaan.

Keli on pilvinen, tuulta ei ole nimeksikään. Bon Voyage !

Päivällä saunomista ja ajan tappamista laivalla, tavataan pari kolleegaa jotka ovat Baltian kierroksella. Aika kuluukin nyt kuin siivillä – sananmukaisesti.

Nämä veijarit ovat lentäjä-ässiä ja juttua aiheesta piisaa.

Maanantai 17.9 Kotiinpaluu

Laiva saapuu aikataulun mukaan Vuosaareen. Pyörän hihnat irti ja puolalaisella bensalla Suomen tielle. Ilma on about 15 asteista, ei sadetta.

Syksyn merkkejä on jo vahvasti näkyvillä.
Vaahterat on saanu jo väriä ja saapuva myrsky lennättää lehtiä ilmassa.

Kotona ollaan 10 aikoihin. Noin 5500 on kilometrejä kertynyt 

sitten kun kuukausi takaperin tästä lähdin: 

Tuolta löytyy vielä mietteitä matkan jälkeen: http://jussinmp.blogspot.fi/2012/10/loppukaneetti.html

Budapest - Kroatia

Tiistai 28.10   Budapest - Keszthely ( Balaton )

Pikkuteitä pitkin Keszthelyn pikkukaupunkiin Balatonin länsipäähän.
Täällä käytiin noin 3 vuotta sitten ja silloin ainakin vaikutti mukavalta paikalta.
Majoituksen taso nousee ja hinta laskee verrattuna Budapestiin.

Majapaikka ei ole hotelli vaan B&B Gastehaus Moritz.

Mukava ja hyvätasoinen paikka, isäntä kertoo käyneensä joskus Lahessa ja Tampereella.

Internetkin toimii ajallaan, mutta se katkeaa illalla ja toimii taas päivällä.

Päivällä ei ole aikaa internetin pläräämiseen joten bloggailut jää vähemmälle.

Kylän keskusta onkin muuttunut sitten viime kerran.

Keskusaukio on nyt kokonaan kävelyaluetta.

Täältä löytyy myös hieno Barokkilinna puutarhoineen.

Tietysti myös hyviä ruokapaikkoja ja kahviloita ja ne löytyvät hyvin

pienellä jalkatyöllä toisin kuin Budapestissä.

Keskiviikko 29.8 Keszthely

Jälleen lämmin päivä, yli 30 astetta.

Ajelua Balatonin maisemissa kevyellä varustuksella.

Käydään Tihanyn niemellä . Sieltä pääsee lautalla Balatonin yli mutta me ei mennä toiselle puolelle.

Kylässä myydään posliini esineitä, kaikenlaisia laventeli tuotteita ja hienoja käsitöitä. Onneksi on rajalliset tavaratilat ...

Tullessa nähtiin mukavan näköinen viinitila johon pysähdymme syömään paluumatkalla.

                                          Mukavan lämmin istuskella ja katsella Balatonille.

Paikan isäntä puhuu tietysti sujuvaa saksaa ja on kiinnostunut mistä kaukaa moottoripyörällä on tultu. Kun kerromme olevamme Suomesta, keskustelusta ei tahdo tulla loppua.

Ajaudutaan tuota pikaa politiikkaan ja siihen mun hyvin lyhyt Saksa ei oikein riitä. Myöskin vaimo on vaikeuksissa vaikka on sentään pitkän saksan kirjoittanut.

Torstai 30.8  Keszthely Unkari – Plitvice Kroatia

Aikainen herätys että kerettäisiin taipaleelle ennen kuin on kuuma.

Hotellista päästäänkin matkaan ajoissa mutta sitten alkaa tökkiä.

Tarkoitus on ostaa jäljelle jääneillä florinteilla Vignetti ekalta vastaan tulevalta huoltoasemalta pyörään. Huoltoasemaa ei vaan tulekkaan vastaan ennen kuin aletaan tulla moottoritielle,

Paltaan takaisin että huoltoasema löytyy. Siellä varmistetaan tarvitaanko pyörässä Vignetti,

Kuulema tarvitaan ja se maksaa 1500 florintia. Senverran onkin taskun pohjalla.

Vaimo menee ostamaan vignettiä kassalta mutta viipyy ihmeen kauan.

Sisällä jono kasvaa vaimon takana. Kassatyttö ei onnistu taikomaan vignettiä koneesta sitten kirveelläkään. Yhteinen kielitaito ei riitä ongelman ratkaisuun ja mokoma tarra jää ostamatta.

Ei kun uudet parametrit navigaattoriin ja taipaleelle. Nyt ajellaan pikkuteitä pitkin traktoreiden perässä ja reitti vie kauaksi moottoritiestä.

Industrija Masina i Traktora (IMT) = lisenssi Massikka

Arvaan jo mitä tapahtuu. Tulemme rajalle jossain jumalan hylkäämässä paikassa. Leimasimet on kuivuneet sitten edellisen kävijän. Valuuttaa ei voi vaihtaa.

Sensijaan rajamies opastaa meidät kylän pankkiin rahanvaihtoon. Pankki onkin  auennut jo 7 aikaan aamulla. Tämä on sentään positiivista. Kroatia ei ole vielä EU maa, johtuisiko siitä että pankissa voi vielä vaihtaa valuttaa ?? Ja nyt voidaan taas ajaa moottoritietä koska Kroatiassa ei käytetä Vignettiä.

Kaikkeen yllä kuvattuun on tärvääntynytkin sen verran aikaa että Zagrebia lähestyttäessä on jo lämmin. Lisäksi kypäräpuhelin on mykistynyt joten navigaattorin näyttöä täytyy katsoa tarkkaan.

Zagrebin kohdalla pitää kääntyä kohti Splitiä.  Navi näyttää käännöstä vasemmalle. Kolme liittymää on ihan lähekkäin ja väärin menee, päädymme kohti Zagrebia. Onneksi edessä on risteys josta voi kääntyä takas ja sitten onkin helpompi kun voi kääntyä oikealle.

Täällä muuten ajetaan moottoritiellä melkoista ylinopeutta. 100 alueella 150 ,

130 alueella 180 – 190.

Seurailin Zagrebilaista Passattia joka tuntui tietävän mitä tekee.

Ajeltiin 100 alueella sellaista 150 – 160 kunnes Passatti äkkiä jarrutti. Ja siellähän se oli - piilossa sillan alla, tutka. 

Rysän jälkeen taas jatkettiin 150 -160 . Taisi olla tutkanpaljastin kaverilla.

Kun Passat kääntyy kohti Zagrebia, vilautan valoja kiitokseksi.

Lämpötila jo kipuaa 32 asteeseen näytöllä. Onneksi reitti alkaa nousta vuoristoon jossa kalliot ja metsä antavat varjoa ja kun noustaan korkeammalle lämpötilakin vähän putoaa.

Tiet Kroatiassa ovat todella hyviä. Moottoritie sileää asfalttia ja ihan tasaista.

Pienemmät tiet hyväpintaisia ja mutkaisia. Vuoristossa todella makeita mutkateitä.

Perille Plitvitceen tullaan puolenpäivän paikkeilla.

Majapaikkoja on mistä valita. Kirjaudumme vaatimattomaan B&B paikkaan.

Sitten kevyt lounas ja puistoon. Kiertelemme nelisen tuntia puistossa.

Tämän kuvaamiseen mun sanavarasto ei riitä.

Onhan suomalainen järviä nähnyt mutta tämä on jotain suurempaa.

Ylhäällä vuoristossa, raikkaassa ilmassa, henkeäsalpaavan kaunista.

Lue vaikka tästä:  http://www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/artikkeli.shtml/348792/plitvicen-kauneus-mykistaa 

Kaikki järvet ja purot ja putousten suvannot
ovat aivan täynnä kaloja

Iltapala kylän ainoassa ravintolassa, pöytäseurana ranskalainen pariskunta.

Ovat käyneet joka paikassa. Itäblokissa rautaesiripun takana. 

Myös Elsinki, Tuuku, Savonlinna ja Tampeere ovat tuttuja.

Tarinasta ei tule loppua...

Vielä illalla juttelemme majatalolla Romanialaisen nuoren pariskunnan

kanssa joka on tullut moottoripyörällä tänne jo eilen.

Erittäin mukavia ihmisiä ja puhuvat virheetöntä englantia. 

Uni on kaikkien kokemusten jälkeen syvää ja rauhallista. Majatalo on 

hiirenhiljainen. Puisto on väsyttänyt myös muut matkaajat.

Ja peukalosääntö:  mitä vähemmän tähtiä hotellissa - sitä parempi uni

Jos päivä alkoi huonosti niin loppua kohti se huipentui ehkä reissun parhaaksi tähän asti.

Perjantai  31.8   Plitvicessa

Yöllä oli täysi kuu taivaalla ja aika viileää. Aamulla Romanialaiset lähtevät
kohti rannikkoa ja heitämme hyvästit. 
Lisää vaeltamista luonnonpuistossa. Kierrämme paikat joita eilen ei keretty.

Päivä on painostava ja tuntuu että tulee ukkonen. Kun saamme kierroksen valmiiksi niin tuleekin muutama vesipisara, ei kuitekaan kunnon sade - vielä.

Nyt on tullut käveltyä niin että alkaa jo mieli tehdä taas tien päälle ja Adrian mereen uimaan....

-->

Lauantai 1.9 Stalingradin motti

Tarkoitus oli kyllä lähteä ilman aamiaista liikenteeseen mutta ei ihan näin aikaisin. Herään joskus 5 korvilla salamointiin. Jostain vuorten takaa lähestyy siis ukkonen. Arvelen että kannattaa ottaa Ritolat ennen kuin se on täällä.

Kati ei erityisemmin ilahdu aikaisesta lähdöstä mutta lähdemme silti hyvän sään aikana. Kohteena on Zadar meren rannalla.

Keretään ajaa vajaat 20km kun alkaa sataa, mutta kohtuudella.

Silti pitää ajella kieli keskellä suuta kun välillä on pikipoika laskenut vanojaan.

Reilut 50km ja latu muuttuu moottoritieksi. Täälläkin sataa hiljalleen mutta tie on niin hyväpintainen ja liikenne harvaa että ongelmia ei ole.

Saavumme 6km pitkään tunneliin .

Tunneli sukeltaa korkean vuorijonon läpi joka on selkeä ilmaston jakaja.

6km matkalla lämpö nousee 8 astetta. Täällä ei sada - vielä.

Pois moottoritieltä Zadarin exitissä, ollaan jo lähellä kohdetta mutta sinne asti ei päästä. Vajaa 10km ennen on edessä musta seinä ja salamoi rankasti. Poikkeamme huoltoasemalle kahville ja odottamaan säätä. Ukkosrintama toisensa jälkeen tulee kaakosta Zadarin yli ja vettä tulee ihan päntiönään.  Odotamme reilut 2 tuntia mutta tilanne vaan pahenee.

Vesi on tulvinut tielle Zadarin suunnassa ja liikenne pysähtyy kokonaan. Jono alkaa kertyä ohi huoltoaseman. Kun sateeseen tulee pieni tauko päätämme lähteä toiseen suuntaan.

Lähellä on tuttu paikka – Starigrad ( meille Stalingrad ) joten sinne.

Täälläpäin tie on kuiva ja saamme vain pienen kuuron niskaamme matkalla.

Ajetaan suoraan hotellin pihalle jossa oltiin 2 vuotta sitten.

Siellä isäntäväki ottaa ystävällisesti vastaan ja meille löytyy huone yläkerrasta.

Hotelli on viihtyisä, huone tilava ja parveke suoraan merelle.

Hinta on 45 euroa yö joten päätös on helppo – tänne jäädään.

Täällä on jo kuultu että liikenne on seis Zadariin tulvivan veden takia.

Ei muuta kuin simmarit jalkaan ja uimaan – vesi on turkoosin sinistä ja 23 asteista, tämä on lomaa !!

Näkymä parvekkeelta

-->

Sunnuntai     2.9 Paska reissu

Uimaan aamutuimaan, sitten pyörällä ylös Paklenican luonnonpuistoon.

Se on kiipeilyparatiisi mutta ei moottoripyörä sellainen. Tie on haastavaa tällä

kalustolla – GS olisi poikaa ja sekin yksin ajaen.

Ylhäältä rinteiltä kuitenkin on komeat näköalat alas rantaan. Jotkut aamuvirkut oli jo kiivenneet aika huikealle kalliolle.

Me tyydymme ihailemaan maiseman karua kauneutta.

Rullailemme 1's vaihteella alas jyrkkää seinämää ja jatkamme kohti Pag-saarta.

Tienoo muistuttaa välillä kuun maisemaa, pelkkää laavakiveä ja saarten itäpuolella ei ole mitään kasvillisuutta. Länsipuolella kasvaa katajan tyylistä pensasta, maisema on rutikuivaa.

Koko niemimaa ja Pagin saari on pettymys, pelkkiä turistien asumuksia, ei mitään alkuperäisen näköistä kalastajakylää tms. Milläköhän eväillä tämä on merkitty maisematieksi karttaan? Pagista menemme lautalla takasin mantereelle, se maksaa meiltä 64 Kunaa eli noin 9 euroa.

Paluumatka helteessä onkin toista maata. Varsinkin osuus Karlopagista on viimesen päälle moottoripyörätietä. Sileää asfalttia, oikealla puolella syvän sinisetä turkoosiin vaihteleva meri, vasemmalla jyrkkä vuorenseinämä. 

Välillä tie nousee korkealle ja välillä laskeutuu meren tasalle ja suoraa ei ole. Serpentiinimutkia, välillä loivempia mutkia riittää loputtomasti.

Tie kulkee välillä pienen kalastajakylän läpi, yhteen sellaiseen jäämme lounaalle.

Matkalla selviää Paska-juuston arvoitus. Söimme sellaista eilen ja ihmettelimme nimeä – mausta se ei ainakaan johtunut. 

Matkalla ajamme Paska nimisen kylän läpi ja reitillä on juustoloita ja juuston myyjiä vähän väliä.

Maanantai 3.9 Starigrad - Ingrane

Aamulla ajoissa liikenteeseen ja kohti etelää. Moottoritietä Splitin ohi ja sitten rantaa kohti. Moottoritiellä nenään tulee palaneen haju ja usva edessä näyttää jotenkin siniseltä. Pian selviää että täällä on ollut maastopaloja ja ne vielä kytevät. Täällähän on ollut kuumin ja kuivin kesä sitten 1800 luvun ja Itävalta-Unkarin ajan.

Splitin jälkeen takaisin rantaan ja upeisiin Dalmatian maisemiin.

Puolen päivän aikaan on todella kuuma ja aurinko hehkuu edessä. 

Ajamisesta ei tule mitään ja pitää tankata kuljettajaa ja lähteä hakemaan majapaikkaa kesken kaiken.

Sellainen löytyy pian Ingranen kylästä eikä maksa paljoa – 30 euroa. 

Täälläkään ei toimi Internet. Se kyllä pitäisi toimia mutta ukkonen lienee särkenyt yhteydet kun se ei toimi koko kylässä.

Edellisessä paikassa se toimi muualla mutta ei meidän kerroksessa – ukkosta sielläkin syytettiin.

Kroatiassa tuntuu olevan heikot nettiyhteydet. Kirjoittelen siis päiväkirjaa tiedostoon. Kylä on ihan mukava pieni kalastajakylä jossa kohtuudella turisteja. Hyviä ruokapaikkoja löytyy helposti ja hintataso on edullinen.

Paistetut sardiinit ovat lähes muikun veroinen ateria.  Uimaankin päästään kivirantaan, aivan lasinkirkkaaseen veteen.

                         Uinti ei juuri virkistä, vesi on ehkä 25 asteista.

Huone on ankea ja kuuma putka, aamuyöstä tuuletin saa vähän viilennettyä ja
nukuttua tulee jotenkuten. Tässä majatalossa ei puhuttu kielillä.

Ja oikein merinäköala parvekkeelta ;-) ....

 Mutta onneksi isäntäväki pystyi päättelemään että huonetta me kysytään.
Jääkaappi täällä oli ja vedenkeitin, vaimo loihti kelpo aamiaisen.

-->

Tiistai 4.9 Igranes - Bosnia Herzegovina – Dubrovnik

Tänään tuleekin uusi maa bongattua. Bosnia Herzegovina ulottuu meren rantaan ja siis katkaisee Kroatian ennen Dubrovnikia alas mentäessä. 

Tämä lienee Titon piirtämä kuvio ?

Tullimuodollisuus rajalla ei ole kovin ankara, virkailija ei halua kummallakaan puolella paneutua dokumentteihin vaan toivottelee hyvää matkaa pikimmiten.

Kansallisuustunnus autoissa on BiH , tien varrella on valtavasti kauppoja ja hotelleja. Pihat täynnä turistibusseja. Arvatenkin täällä myydään turisteille alkoholia ym. halvalla …

Sitten olemmekin takaisin Kroatiassa. Hiukan ennen Dubrovnikia ( Slano ) kurvataan Turisti-Infon pihaan ja tiedustelemaan majoitusta. Systeemi toimii niin että Info tarjoaa lomahuoneistoa jonka isäntä saapuu paikalle muutamassa minuutissa, Sitten ajamme hänen perässään katsomaan paikkaa.

Slano on tällaisen lahden rannalla, majpaikkamme tuon 2-mastoisen purjelaivan takana

Täälläkin se osoittautuu hyväksi valinnaksi. Meren rannalla, suojainen sisäpiha, ei liikennettä, mukava ja kielitaitoinen isäntäväki. Täydellinen keittiö, siisti ja viihtyisä, ilmastointi, internet, iso uusi kylppäri, fillarit käyttöön...

Kaikki tämä 45 euroa / vrk. Tämä on täydellinen vastakohta eiliselle murjulle.

Tavarat huoneeseen, simmarit jalkaan ja mereen, Vesi on vielä lämpimämpää kuin Igranesissa mutta täälläkin hyvin kirkasta ja kaloja näkyy sukellellessa. Pitäisköhän hankkia skin diving varustus ?

Illalla huomaan että Internet ei toimi sisällä mutta sitäkin paremmin sisäpihalla.

Huoneisto on maan tasossa eikä siis ole parveketta. Sen sijaan suojainen sisäpiha joka ei kuumene edes iltapäivän paahteessa.

Toinen mukava juttu on tämä sijainti, kaukana liikenteestä. Ei mitään hulabaloota myöskään illalla. Sopii meille mainiosti.

Keskiviikko 5.9  Dubrovnikissa

Hyvin nukutun yön jälkeen suoraan lakanoiden välistä mereen.
Aamiainen tauluun ja pikkuhiljaa paikallisbussilla Dubrovnikiin.
Bussin kilometrejä nähnyt dieseli panee parastaan nousuissa ja perä
valittaa pahemmin kuin mun vanhassa Transitissa.
Laitan korvatulpat korviin.

Huomaamme että bussiasema on väärässä päässä Dubrovnikia, onneksi
kaupunki ei kuitenkaan ole iso. Satamassa on valtava risteilyalus.

Kävelemme vanhaan kaupunkiin ja ostamme liput muurille.

Vanhaa kaupunkia kiertää muuri jonka lakea pitkin voi kiertää koko
komeuden ympäri. Näkymät ovat todella vaikuttavat. Turhaan ei tämä paikka
ole saanut Unescon maailmanperintö statusta. Toisessa reunassa muuri
rajoittuu mereen jolla näkyy kaikenlaisia aluksia kanootista risteilyalukseen kiertämässä muureja. Täällä on jopa Suomalaisia turisteja. Tämä on toinen paikka tällä matkalla, eka oli Budapest.

Itse muurin rajaama vanha kaupunki onkin sitten täynnä hikoilevia turisteja.
Ukkospilvet lähestyvät ja salamakin välähtää. Ukkonen ei kuitenkaan pääse
päälle. Heti rannasta alkavat vuoret pitävät ukkospilvet meren päällä.
Ilman kosteus on 100% ja lämmintä yli 30. Deodorantti pettää.
Vaimollakin näkyy hikihelmiä otsalla vaikka yleensä hän on ilmajäähdytteinen.

 Paluu bussilla onkin varsinainen elämysmatka. Bussi on ottanut vähän lämpöä
ja sisällä on varmaan 50 astetta ja kosteaa. Vihta vaan puuttuu.

Moottori ei ole ahdettu mutta matkustamo on - täyteen hikoilevia matkustajia.
Lopulta päästään matkaan ja kaikki räppänät on auki. Ilmavirta pistää rouvien retongit lepattamaan ja tukan hulmuamaan. Ihan mukavia näkymiä...

Perillä heti uimaan , hetken aikaa vesi tuntuu viileältä kaiken tuon jälkeen.
Tuntuu että moisen turistipäivän jälkeen tarvitaan ainakin päivä lepoa...

Torstai 6.9  Lepopäivä rannalla

Aamulla herätään ukkoseen. Vettä tulee välillä oikein kunnolla - luonto kiittää.
Kaivattua lepoa saadaan kun tapetaan aikaa. Sateen jälkeen ilma onkin tosi mukava. Vietetään ihan normi rantalomapäivä. Lounaaksi kattilallinen simpukoita - vaimo ei niihin koske ja vihjailee vatsataudin kiroista....

Perjantai  7.9  Vaihteeksi ulkomaille

Tien päälle aaumtuimaan ja kohti etelää, 

ajamme Dubrovnikin ohi joka  
näkyy hienosti alapuolella.

Tie Montenegroon kulkee Dubrovnikin ohi, vanha kaupunki näkyy täältä parhaiten

Tie on huonokuntoista Dubrovnikin eteläpuolella ja tietyötä tehdään. Yritän löytää kiertotien rannan puolelta ja se osittain toimii, tie on hyväpintaista ja kulkee upeassa maisemassa, mutta ennenpitkää se pakottaa taas päätielle ja
tietyömaalle.
Saavumme kuitenkin rajalle. Vastassa on maa jossa valuuttana on Euro.
Pääkaupunki on Podgorica ja maa on siis Grna Gora elikkäs Musta Vuori siis Montenegro.

Vaikka tuullaan euromaahan ja Suomesta ollaan niin tämä ei tarkoita että pelisäännöt olis samat kuin Suomessa. Mullahan on Green Card tietysti
tankkilaukussa mutta sitä ei ole tarvittu - vielä. Tämä on ainoa rajanylitys jonka teemme päiväretkenä ja tankkilaukku on hotellihuoneessa. Millään rajalla ei ole kysytty pyörän papereita ja olen jo unohtanut koko Green Cardin.

Mutta täällä se tarvitaan, tullimies ei lämpene mun selityksille että kyllä mulla on se ja EU maa Suomessa kaikilla on on liikennevakuutus.
Hän ottaa passit pantiksi ja käskee toiseen rakennukseen ostamaan liikennevakuutuksen. Vit..taa ankarasti moinen unohdus, onneksi ko. vakuutus
maksaa vain 10 euroa.  Paperi kourassa takasin tulliin ja saan tiketit ja passit kouraan. Vaikka Kroatia ei ole EU tai Euro maa, siellä Suomalainen liikennevakuutus kelpaa sellasenaan.

Pian tullaan Herceg-Novin kaupunkin.
MP parkkipaikka löytyy ihan vanhan kaupungin reunasta.

Siispä aamukaville  

Ja tutustumaan pieneen mutta siistiin vanhaan kaupunkiin. Siellä on myös hyvin kunnostettu linna ja amfiteatteri. Näyttämön takaa aukeaa Välimeri, melkoinen tausta !
Pääsylippu linnaan maksaa 1€.





Jatkamme Herceg-Novin jälkeen vuonon kiertämistä Kotor'iin asti. Siellä on myös kuuluisa vanha kaupunki mutta se vaikutti liian turisti paikalta maksullisine pysäköinteineen päivineen.  Itse vuonon keskellä on vanha luostarin näköinen pytinki mutta arvatenkin siihen tutustuminen maksaisi taas lisää euroja ja pysäköintejä jne joten tyydymme silmittelemään sitä.

Tämä taitaa olla nyt tässä, pyörän mittariin on kertynyt 2818km ja tästä alkaa paluumatka. Palaamme takaisin Herzeg Noviin syömään jäätelöannokset.
Hinta 3,50 euroa näyttävistä ja maukkaista annoksista.
Herzeg Novi on kaikin puolin hieno kohde. Tämä on hyvin suppea käsitys Montenegrosta mutta positiivinen maku jäi tästä.  Green Card homma oli pitkälti oma moka.  Luulin jo että Montenegro on EU maa mutta niin se ei ole.  Kun Montenegro itsenäistyi se otti valuutaksi Saksan markan. Siitä sitten
tuli luontevasti Euro.

Palatessamme rajalla oli pitkä ja kuuma jonotus. Pääsemme moottoripyörällä kuitenkin jonon ohi ja Suomen passilla rajan ylitys sujuu sekunneissa.
Jos meillä oli hankalaa tullessa, nyt kyykytetään Saksalaisia.
Tullimiehet on purkaneet Saksalaisen BMWn takapenkkeineen asfaltille ja jostain syytä Saksalaisten passeja syynätään pitkän kaavan mukaan. BMW käännytetään tulosuuntaan ja ties minne.

Nyt ajamme päätietä takaisin ja se on virhe. Matkalla on v-mäinen tietyö jota  siis kiersimme tullessa ja niin olisi pitänyt tehdä myös palatessa. Siitä selvitään kuitenkin hyvin enduro ajokokemuksella.
Perillä uinti ja olut maistuu.

Lauantai 8.9 - Sunnuntai 9.9   Slano - Opatia   Paluumatka alkaa

Aamulla ajelemme Peljesac'in niemimaalle.  Vaikka on ollut kuumaa ja kuivaa täällä on ihmeen vehreää. Viinitarhoja ja oliivipuita.  Joku on värkännyt kunnon muurinkin rinteille ajan kulukseen tai ehkäpä Turkkilaisten riesaksi - kuka tietää.

Uneliaita pikku kyliä joissa paikalliset ja lomalaiset ryystävät aamukahvia ( olutta ) siispä mekin juomme kahvit. Seutu vaikuttaa jo liiankin hiljaiselta loman viettoon ja kurvaammekin takasin 'kotiin' .
Pakkailemme tavarat , uimme, käymme syömässä, uimme, juomme kahvia, uimme, maksamme hotellilaskun ja käymme uimassa.

Yöpuulle seitsemän aikaan illalla, herätys puolilta öin ja etupyörä kohti pohjoista ja Opatijaa. Päätimme tehdä tämän siirtymän yöllä ja aamulla koska iltapäivällä ei yksinkertaisesti pysty ajamaan nahkapuvussa johtuen kuumuudesta.

Puolenyön aikaan lämmintä on 20 - 25 astetta riippuen kohdasta. Aurinko on hehkuttanut asfaltin ja kalliot kuumiksi lännen puolella. Olin vaihtanut pyörän polttimot Philipsin super halogeeneiksi just ennen lähtöä ja kolme  H7 polttimoa tosiaan valaisee maiseman. On helppo ajaa pimeässä. Kiidämme mustan ja lämpimän etelän taivaan alla, puolikas kuu näkyy oikealla puolella.

-->

Episodi Huoltoasemalla

Alkaa tehdä mieli kahvikuppia. Kurvaan huoltoasemalle. Vaikka tankki ei ole tyhjä päätän täyttää sen ja ajan mittarille. Siitä ei kuitenkaan saa 98 oktaanista joten vilkuilen toisia mittareita. Kahdesta pumpusta saa 98'a mutta molemmissa seisoo auto.

Kiinnitän huomiota noihin autoihin, molemmat autot näyttävät suht harvinaisilta ja ovat samanlaisia ja -värisiä. Tuollaisia autoja ei kovin usein näe. Tsekkaan kansallistunnuksen – molemmat ovat Albanian kilvissä.

Mulla on mielikuva Albaniasta sosialismin viimeisenä linnakkeena ja nykyäänkin erittäin köyhänä ja takapajuisena maana. Piti käydäkkin siellä mutta kuumuus ja vaimon jyrkkä asenne siirsivät käyntiä hamaan tulevaisuuteen.

Kiroan mielessäni, molemmat autot ovat uusia Mercedes CLS AMG 6.3'a. Eipä taida olla kovin rehellisillä asioilla nämä venkulat. Huumeparoneja? Sutenöörejä? Asekauppiaita ???

Vai onko elintaso kohonnut vauhdilla Albaniassa?
 .
Kun istumme kahvilla Mersut häipyvät mootoritielle V8't ärjyen.

                          .....
Matka sujuu helposti Zadariin asti. Siellä moottoritie nousee vuoristoon ja 6 km pitkä tunneli josta myös tultiin tänne läpäisee korkean vuoriseinämän.
Siinä kohtaa alkaa tapahtua. Ensin lämpö nousee 26 asteeseen ja alkaa tuulemaan tosi rajusti. Isot varoitukset tuulesta näkyy tauluissa ja rajoitus on 80km/h

Tunnelin matkalla lämpötila tipahtaa 18 astetta ja toisella puolella on todella kylmä, hetkessä enää 6 astetta. Ekan kerran loman aikana on kylmä. Siis stop ja Fleeceä päälle. Ne on pakattu laukkujen pohjalle turhina ...

Kylmässä ajetaan Opatiaan asti ja siellä tuuli ja lämpötilan muutos toistuvat, toiseen suuntaan. Lämmöt nousee 10 asteesta 25 asteeseen muutaman kilsan matkalla. Ranta on tosi lämmin ja vuoristo aamulla kylmä.

Taas turisti-infosta löytyy hyvä majapaikka.
Kävelemme Opatiassa ankarassa helteessä päivällä ja ihmettelemme turistien määrää. Sitten päiväunille.

Majatalossa on todella hyvä ravintola jossa illalla yritämme tuhlata viimeiset Kunat kunnon illalliseen viineineen ja Slivovitseineen. Hinta ei ole paha ja vielä jää Kunia..
...........................

Jatkuu  tuolla:

http://jussinmp.blogspot.co.at/2012/09/kroatia-koti.html