Budapest - Kroatia

Tiistai 28.10   Budapest - Keszthely ( Balaton )

Pikkuteitä pitkin Keszthelyn pikkukaupunkiin Balatonin länsipäähän.
Täällä käytiin noin 3 vuotta sitten ja silloin ainakin vaikutti mukavalta paikalta.
Majoituksen taso nousee ja hinta laskee verrattuna Budapestiin.

Majapaikka ei ole hotelli vaan B&B Gastehaus Moritz.

Mukava ja hyvätasoinen paikka, isäntä kertoo käyneensä joskus Lahessa ja Tampereella.

Internetkin toimii ajallaan, mutta se katkeaa illalla ja toimii taas päivällä.

Päivällä ei ole aikaa internetin pläräämiseen joten bloggailut jää vähemmälle.

Kylän keskusta onkin muuttunut sitten viime kerran.

Keskusaukio on nyt kokonaan kävelyaluetta.

Täältä löytyy myös hieno Barokkilinna puutarhoineen.

Tietysti myös hyviä ruokapaikkoja ja kahviloita ja ne löytyvät hyvin

pienellä jalkatyöllä toisin kuin Budapestissä.

Keskiviikko 29.8 Keszthely

Jälleen lämmin päivä, yli 30 astetta.

Ajelua Balatonin maisemissa kevyellä varustuksella.

Käydään Tihanyn niemellä . Sieltä pääsee lautalla Balatonin yli mutta me ei mennä toiselle puolelle.

Kylässä myydään posliini esineitä, kaikenlaisia laventeli tuotteita ja hienoja käsitöitä. Onneksi on rajalliset tavaratilat ...

Tullessa nähtiin mukavan näköinen viinitila johon pysähdymme syömään paluumatkalla.

                                          Mukavan lämmin istuskella ja katsella Balatonille.

Paikan isäntä puhuu tietysti sujuvaa saksaa ja on kiinnostunut mistä kaukaa moottoripyörällä on tultu. Kun kerromme olevamme Suomesta, keskustelusta ei tahdo tulla loppua.

Ajaudutaan tuota pikaa politiikkaan ja siihen mun hyvin lyhyt Saksa ei oikein riitä. Myöskin vaimo on vaikeuksissa vaikka on sentään pitkän saksan kirjoittanut.

Torstai 30.8  Keszthely Unkari – Plitvice Kroatia

Aikainen herätys että kerettäisiin taipaleelle ennen kuin on kuuma.

Hotellista päästäänkin matkaan ajoissa mutta sitten alkaa tökkiä.

Tarkoitus on ostaa jäljelle jääneillä florinteilla Vignetti ekalta vastaan tulevalta huoltoasemalta pyörään. Huoltoasemaa ei vaan tulekkaan vastaan ennen kuin aletaan tulla moottoritielle,

Paltaan takaisin että huoltoasema löytyy. Siellä varmistetaan tarvitaanko pyörässä Vignetti,

Kuulema tarvitaan ja se maksaa 1500 florintia. Senverran onkin taskun pohjalla.

Vaimo menee ostamaan vignettiä kassalta mutta viipyy ihmeen kauan.

Sisällä jono kasvaa vaimon takana. Kassatyttö ei onnistu taikomaan vignettiä koneesta sitten kirveelläkään. Yhteinen kielitaito ei riitä ongelman ratkaisuun ja mokoma tarra jää ostamatta.

Ei kun uudet parametrit navigaattoriin ja taipaleelle. Nyt ajellaan pikkuteitä pitkin traktoreiden perässä ja reitti vie kauaksi moottoritiestä.

Industrija Masina i Traktora (IMT) = lisenssi Massikka

Arvaan jo mitä tapahtuu. Tulemme rajalle jossain jumalan hylkäämässä paikassa. Leimasimet on kuivuneet sitten edellisen kävijän. Valuuttaa ei voi vaihtaa.

Sensijaan rajamies opastaa meidät kylän pankkiin rahanvaihtoon. Pankki onkin  auennut jo 7 aikaan aamulla. Tämä on sentään positiivista. Kroatia ei ole vielä EU maa, johtuisiko siitä että pankissa voi vielä vaihtaa valuttaa ?? Ja nyt voidaan taas ajaa moottoritietä koska Kroatiassa ei käytetä Vignettiä.

Kaikkeen yllä kuvattuun on tärvääntynytkin sen verran aikaa että Zagrebia lähestyttäessä on jo lämmin. Lisäksi kypäräpuhelin on mykistynyt joten navigaattorin näyttöä täytyy katsoa tarkkaan.

Zagrebin kohdalla pitää kääntyä kohti Splitiä.  Navi näyttää käännöstä vasemmalle. Kolme liittymää on ihan lähekkäin ja väärin menee, päädymme kohti Zagrebia. Onneksi edessä on risteys josta voi kääntyä takas ja sitten onkin helpompi kun voi kääntyä oikealle.

Täällä muuten ajetaan moottoritiellä melkoista ylinopeutta. 100 alueella 150 ,

130 alueella 180 – 190.

Seurailin Zagrebilaista Passattia joka tuntui tietävän mitä tekee.

Ajeltiin 100 alueella sellaista 150 – 160 kunnes Passatti äkkiä jarrutti. Ja siellähän se oli - piilossa sillan alla, tutka. 

Rysän jälkeen taas jatkettiin 150 -160 . Taisi olla tutkanpaljastin kaverilla.

Kun Passat kääntyy kohti Zagrebia, vilautan valoja kiitokseksi.

Lämpötila jo kipuaa 32 asteeseen näytöllä. Onneksi reitti alkaa nousta vuoristoon jossa kalliot ja metsä antavat varjoa ja kun noustaan korkeammalle lämpötilakin vähän putoaa.

Tiet Kroatiassa ovat todella hyviä. Moottoritie sileää asfalttia ja ihan tasaista.

Pienemmät tiet hyväpintaisia ja mutkaisia. Vuoristossa todella makeita mutkateitä.

Perille Plitvitceen tullaan puolenpäivän paikkeilla.

Majapaikkoja on mistä valita. Kirjaudumme vaatimattomaan B&B paikkaan.

Sitten kevyt lounas ja puistoon. Kiertelemme nelisen tuntia puistossa.

Tämän kuvaamiseen mun sanavarasto ei riitä.

Onhan suomalainen järviä nähnyt mutta tämä on jotain suurempaa.

Ylhäällä vuoristossa, raikkaassa ilmassa, henkeäsalpaavan kaunista.

Lue vaikka tästä:  http://www.mtv3.fi/matkailu/ulkomaat/artikkeli.shtml/348792/plitvicen-kauneus-mykistaa 

Kaikki järvet ja purot ja putousten suvannot
ovat aivan täynnä kaloja

Iltapala kylän ainoassa ravintolassa, pöytäseurana ranskalainen pariskunta.

Ovat käyneet joka paikassa. Itäblokissa rautaesiripun takana. 

Myös Elsinki, Tuuku, Savonlinna ja Tampeere ovat tuttuja.

Tarinasta ei tule loppua...

Vielä illalla juttelemme majatalolla Romanialaisen nuoren pariskunnan

kanssa joka on tullut moottoripyörällä tänne jo eilen.

Erittäin mukavia ihmisiä ja puhuvat virheetöntä englantia. 

Uni on kaikkien kokemusten jälkeen syvää ja rauhallista. Majatalo on 

hiirenhiljainen. Puisto on väsyttänyt myös muut matkaajat.

Ja peukalosääntö:  mitä vähemmän tähtiä hotellissa - sitä parempi uni

Jos päivä alkoi huonosti niin loppua kohti se huipentui ehkä reissun parhaaksi tähän asti.

Perjantai  31.8   Plitvicessa

Yöllä oli täysi kuu taivaalla ja aika viileää. Aamulla Romanialaiset lähtevät
kohti rannikkoa ja heitämme hyvästit. 
Lisää vaeltamista luonnonpuistossa. Kierrämme paikat joita eilen ei keretty.

Päivä on painostava ja tuntuu että tulee ukkonen. Kun saamme kierroksen valmiiksi niin tuleekin muutama vesipisara, ei kuitekaan kunnon sade - vielä.

Nyt on tullut käveltyä niin että alkaa jo mieli tehdä taas tien päälle ja Adrian mereen uimaan....

-->

Lauantai 1.9 Stalingradin motti

Tarkoitus oli kyllä lähteä ilman aamiaista liikenteeseen mutta ei ihan näin aikaisin. Herään joskus 5 korvilla salamointiin. Jostain vuorten takaa lähestyy siis ukkonen. Arvelen että kannattaa ottaa Ritolat ennen kuin se on täällä.

Kati ei erityisemmin ilahdu aikaisesta lähdöstä mutta lähdemme silti hyvän sään aikana. Kohteena on Zadar meren rannalla.

Keretään ajaa vajaat 20km kun alkaa sataa, mutta kohtuudella.

Silti pitää ajella kieli keskellä suuta kun välillä on pikipoika laskenut vanojaan.

Reilut 50km ja latu muuttuu moottoritieksi. Täälläkin sataa hiljalleen mutta tie on niin hyväpintainen ja liikenne harvaa että ongelmia ei ole.

Saavumme 6km pitkään tunneliin .

Tunneli sukeltaa korkean vuorijonon läpi joka on selkeä ilmaston jakaja.

6km matkalla lämpö nousee 8 astetta. Täällä ei sada - vielä.

Pois moottoritieltä Zadarin exitissä, ollaan jo lähellä kohdetta mutta sinne asti ei päästä. Vajaa 10km ennen on edessä musta seinä ja salamoi rankasti. Poikkeamme huoltoasemalle kahville ja odottamaan säätä. Ukkosrintama toisensa jälkeen tulee kaakosta Zadarin yli ja vettä tulee ihan päntiönään.  Odotamme reilut 2 tuntia mutta tilanne vaan pahenee.

Vesi on tulvinut tielle Zadarin suunnassa ja liikenne pysähtyy kokonaan. Jono alkaa kertyä ohi huoltoaseman. Kun sateeseen tulee pieni tauko päätämme lähteä toiseen suuntaan.

Lähellä on tuttu paikka – Starigrad ( meille Stalingrad ) joten sinne.

Täälläpäin tie on kuiva ja saamme vain pienen kuuron niskaamme matkalla.

Ajetaan suoraan hotellin pihalle jossa oltiin 2 vuotta sitten.

Siellä isäntäväki ottaa ystävällisesti vastaan ja meille löytyy huone yläkerrasta.

Hotelli on viihtyisä, huone tilava ja parveke suoraan merelle.

Hinta on 45 euroa yö joten päätös on helppo – tänne jäädään.

Täällä on jo kuultu että liikenne on seis Zadariin tulvivan veden takia.

Ei muuta kuin simmarit jalkaan ja uimaan – vesi on turkoosin sinistä ja 23 asteista, tämä on lomaa !!

Näkymä parvekkeelta

-->

Sunnuntai     2.9 Paska reissu

Uimaan aamutuimaan, sitten pyörällä ylös Paklenican luonnonpuistoon.

Se on kiipeilyparatiisi mutta ei moottoripyörä sellainen. Tie on haastavaa tällä

kalustolla – GS olisi poikaa ja sekin yksin ajaen.

Ylhäältä rinteiltä kuitenkin on komeat näköalat alas rantaan. Jotkut aamuvirkut oli jo kiivenneet aika huikealle kalliolle.

Me tyydymme ihailemaan maiseman karua kauneutta.

Rullailemme 1's vaihteella alas jyrkkää seinämää ja jatkamme kohti Pag-saarta.

Tienoo muistuttaa välillä kuun maisemaa, pelkkää laavakiveä ja saarten itäpuolella ei ole mitään kasvillisuutta. Länsipuolella kasvaa katajan tyylistä pensasta, maisema on rutikuivaa.

Koko niemimaa ja Pagin saari on pettymys, pelkkiä turistien asumuksia, ei mitään alkuperäisen näköistä kalastajakylää tms. Milläköhän eväillä tämä on merkitty maisematieksi karttaan? Pagista menemme lautalla takasin mantereelle, se maksaa meiltä 64 Kunaa eli noin 9 euroa.

Paluumatka helteessä onkin toista maata. Varsinkin osuus Karlopagista on viimesen päälle moottoripyörätietä. Sileää asfalttia, oikealla puolella syvän sinisetä turkoosiin vaihteleva meri, vasemmalla jyrkkä vuorenseinämä. 

Välillä tie nousee korkealle ja välillä laskeutuu meren tasalle ja suoraa ei ole. Serpentiinimutkia, välillä loivempia mutkia riittää loputtomasti.

Tie kulkee välillä pienen kalastajakylän läpi, yhteen sellaiseen jäämme lounaalle.

Matkalla selviää Paska-juuston arvoitus. Söimme sellaista eilen ja ihmettelimme nimeä – mausta se ei ainakaan johtunut. 

Matkalla ajamme Paska nimisen kylän läpi ja reitillä on juustoloita ja juuston myyjiä vähän väliä.

Maanantai 3.9 Starigrad - Ingrane

Aamulla ajoissa liikenteeseen ja kohti etelää. Moottoritietä Splitin ohi ja sitten rantaa kohti. Moottoritiellä nenään tulee palaneen haju ja usva edessä näyttää jotenkin siniseltä. Pian selviää että täällä on ollut maastopaloja ja ne vielä kytevät. Täällähän on ollut kuumin ja kuivin kesä sitten 1800 luvun ja Itävalta-Unkarin ajan.

Splitin jälkeen takaisin rantaan ja upeisiin Dalmatian maisemiin.

Puolen päivän aikaan on todella kuuma ja aurinko hehkuu edessä. 

Ajamisesta ei tule mitään ja pitää tankata kuljettajaa ja lähteä hakemaan majapaikkaa kesken kaiken.

Sellainen löytyy pian Ingranen kylästä eikä maksa paljoa – 30 euroa. 

Täälläkään ei toimi Internet. Se kyllä pitäisi toimia mutta ukkonen lienee särkenyt yhteydet kun se ei toimi koko kylässä.

Edellisessä paikassa se toimi muualla mutta ei meidän kerroksessa – ukkosta sielläkin syytettiin.

Kroatiassa tuntuu olevan heikot nettiyhteydet. Kirjoittelen siis päiväkirjaa tiedostoon. Kylä on ihan mukava pieni kalastajakylä jossa kohtuudella turisteja. Hyviä ruokapaikkoja löytyy helposti ja hintataso on edullinen.

Paistetut sardiinit ovat lähes muikun veroinen ateria.  Uimaankin päästään kivirantaan, aivan lasinkirkkaaseen veteen.

                         Uinti ei juuri virkistä, vesi on ehkä 25 asteista.

Huone on ankea ja kuuma putka, aamuyöstä tuuletin saa vähän viilennettyä ja
nukuttua tulee jotenkuten. Tässä majatalossa ei puhuttu kielillä.

Ja oikein merinäköala parvekkeelta ;-) ....

 Mutta onneksi isäntäväki pystyi päättelemään että huonetta me kysytään.
Jääkaappi täällä oli ja vedenkeitin, vaimo loihti kelpo aamiaisen.

-->

Tiistai 4.9 Igranes - Bosnia Herzegovina – Dubrovnik

Tänään tuleekin uusi maa bongattua. Bosnia Herzegovina ulottuu meren rantaan ja siis katkaisee Kroatian ennen Dubrovnikia alas mentäessä. 

Tämä lienee Titon piirtämä kuvio ?

Tullimuodollisuus rajalla ei ole kovin ankara, virkailija ei halua kummallakaan puolella paneutua dokumentteihin vaan toivottelee hyvää matkaa pikimmiten.

Kansallisuustunnus autoissa on BiH , tien varrella on valtavasti kauppoja ja hotelleja. Pihat täynnä turistibusseja. Arvatenkin täällä myydään turisteille alkoholia ym. halvalla …

Sitten olemmekin takaisin Kroatiassa. Hiukan ennen Dubrovnikia ( Slano ) kurvataan Turisti-Infon pihaan ja tiedustelemaan majoitusta. Systeemi toimii niin että Info tarjoaa lomahuoneistoa jonka isäntä saapuu paikalle muutamassa minuutissa, Sitten ajamme hänen perässään katsomaan paikkaa.

Slano on tällaisen lahden rannalla, majpaikkamme tuon 2-mastoisen purjelaivan takana

Täälläkin se osoittautuu hyväksi valinnaksi. Meren rannalla, suojainen sisäpiha, ei liikennettä, mukava ja kielitaitoinen isäntäväki. Täydellinen keittiö, siisti ja viihtyisä, ilmastointi, internet, iso uusi kylppäri, fillarit käyttöön...

Kaikki tämä 45 euroa / vrk. Tämä on täydellinen vastakohta eiliselle murjulle.

Tavarat huoneeseen, simmarit jalkaan ja mereen, Vesi on vielä lämpimämpää kuin Igranesissa mutta täälläkin hyvin kirkasta ja kaloja näkyy sukellellessa. Pitäisköhän hankkia skin diving varustus ?

Illalla huomaan että Internet ei toimi sisällä mutta sitäkin paremmin sisäpihalla.

Huoneisto on maan tasossa eikä siis ole parveketta. Sen sijaan suojainen sisäpiha joka ei kuumene edes iltapäivän paahteessa.

Toinen mukava juttu on tämä sijainti, kaukana liikenteestä. Ei mitään hulabaloota myöskään illalla. Sopii meille mainiosti.

Keskiviikko 5.9  Dubrovnikissa

Hyvin nukutun yön jälkeen suoraan lakanoiden välistä mereen.
Aamiainen tauluun ja pikkuhiljaa paikallisbussilla Dubrovnikiin.
Bussin kilometrejä nähnyt dieseli panee parastaan nousuissa ja perä
valittaa pahemmin kuin mun vanhassa Transitissa.
Laitan korvatulpat korviin.

Huomaamme että bussiasema on väärässä päässä Dubrovnikia, onneksi
kaupunki ei kuitenkaan ole iso. Satamassa on valtava risteilyalus.

Kävelemme vanhaan kaupunkiin ja ostamme liput muurille.

Vanhaa kaupunkia kiertää muuri jonka lakea pitkin voi kiertää koko
komeuden ympäri. Näkymät ovat todella vaikuttavat. Turhaan ei tämä paikka
ole saanut Unescon maailmanperintö statusta. Toisessa reunassa muuri
rajoittuu mereen jolla näkyy kaikenlaisia aluksia kanootista risteilyalukseen kiertämässä muureja. Täällä on jopa Suomalaisia turisteja. Tämä on toinen paikka tällä matkalla, eka oli Budapest.

Itse muurin rajaama vanha kaupunki onkin sitten täynnä hikoilevia turisteja.
Ukkospilvet lähestyvät ja salamakin välähtää. Ukkonen ei kuitenkaan pääse
päälle. Heti rannasta alkavat vuoret pitävät ukkospilvet meren päällä.
Ilman kosteus on 100% ja lämmintä yli 30. Deodorantti pettää.
Vaimollakin näkyy hikihelmiä otsalla vaikka yleensä hän on ilmajäähdytteinen.

 Paluu bussilla onkin varsinainen elämysmatka. Bussi on ottanut vähän lämpöä
ja sisällä on varmaan 50 astetta ja kosteaa. Vihta vaan puuttuu.

Moottori ei ole ahdettu mutta matkustamo on - täyteen hikoilevia matkustajia.
Lopulta päästään matkaan ja kaikki räppänät on auki. Ilmavirta pistää rouvien retongit lepattamaan ja tukan hulmuamaan. Ihan mukavia näkymiä...

Perillä heti uimaan , hetken aikaa vesi tuntuu viileältä kaiken tuon jälkeen.
Tuntuu että moisen turistipäivän jälkeen tarvitaan ainakin päivä lepoa...

Torstai 6.9  Lepopäivä rannalla

Aamulla herätään ukkoseen. Vettä tulee välillä oikein kunnolla - luonto kiittää.
Kaivattua lepoa saadaan kun tapetaan aikaa. Sateen jälkeen ilma onkin tosi mukava. Vietetään ihan normi rantalomapäivä. Lounaaksi kattilallinen simpukoita - vaimo ei niihin koske ja vihjailee vatsataudin kiroista....

Perjantai  7.9  Vaihteeksi ulkomaille

Tien päälle aaumtuimaan ja kohti etelää, 

ajamme Dubrovnikin ohi joka  
näkyy hienosti alapuolella.

Tie Montenegroon kulkee Dubrovnikin ohi, vanha kaupunki näkyy täältä parhaiten

Tie on huonokuntoista Dubrovnikin eteläpuolella ja tietyötä tehdään. Yritän löytää kiertotien rannan puolelta ja se osittain toimii, tie on hyväpintaista ja kulkee upeassa maisemassa, mutta ennenpitkää se pakottaa taas päätielle ja
tietyömaalle.
Saavumme kuitenkin rajalle. Vastassa on maa jossa valuuttana on Euro.
Pääkaupunki on Podgorica ja maa on siis Grna Gora elikkäs Musta Vuori siis Montenegro.

Vaikka tuullaan euromaahan ja Suomesta ollaan niin tämä ei tarkoita että pelisäännöt olis samat kuin Suomessa. Mullahan on Green Card tietysti
tankkilaukussa mutta sitä ei ole tarvittu - vielä. Tämä on ainoa rajanylitys jonka teemme päiväretkenä ja tankkilaukku on hotellihuoneessa. Millään rajalla ei ole kysytty pyörän papereita ja olen jo unohtanut koko Green Cardin.

Mutta täällä se tarvitaan, tullimies ei lämpene mun selityksille että kyllä mulla on se ja EU maa Suomessa kaikilla on on liikennevakuutus.
Hän ottaa passit pantiksi ja käskee toiseen rakennukseen ostamaan liikennevakuutuksen. Vit..taa ankarasti moinen unohdus, onneksi ko. vakuutus
maksaa vain 10 euroa.  Paperi kourassa takasin tulliin ja saan tiketit ja passit kouraan. Vaikka Kroatia ei ole EU tai Euro maa, siellä Suomalainen liikennevakuutus kelpaa sellasenaan.

Pian tullaan Herceg-Novin kaupunkin.
MP parkkipaikka löytyy ihan vanhan kaupungin reunasta.

Siispä aamukaville  

Ja tutustumaan pieneen mutta siistiin vanhaan kaupunkiin. Siellä on myös hyvin kunnostettu linna ja amfiteatteri. Näyttämön takaa aukeaa Välimeri, melkoinen tausta !
Pääsylippu linnaan maksaa 1€.





Jatkamme Herceg-Novin jälkeen vuonon kiertämistä Kotor'iin asti. Siellä on myös kuuluisa vanha kaupunki mutta se vaikutti liian turisti paikalta maksullisine pysäköinteineen päivineen.  Itse vuonon keskellä on vanha luostarin näköinen pytinki mutta arvatenkin siihen tutustuminen maksaisi taas lisää euroja ja pysäköintejä jne joten tyydymme silmittelemään sitä.

Tämä taitaa olla nyt tässä, pyörän mittariin on kertynyt 2818km ja tästä alkaa paluumatka. Palaamme takaisin Herzeg Noviin syömään jäätelöannokset.
Hinta 3,50 euroa näyttävistä ja maukkaista annoksista.
Herzeg Novi on kaikin puolin hieno kohde. Tämä on hyvin suppea käsitys Montenegrosta mutta positiivinen maku jäi tästä.  Green Card homma oli pitkälti oma moka.  Luulin jo että Montenegro on EU maa mutta niin se ei ole.  Kun Montenegro itsenäistyi se otti valuutaksi Saksan markan. Siitä sitten
tuli luontevasti Euro.

Palatessamme rajalla oli pitkä ja kuuma jonotus. Pääsemme moottoripyörällä kuitenkin jonon ohi ja Suomen passilla rajan ylitys sujuu sekunneissa.
Jos meillä oli hankalaa tullessa, nyt kyykytetään Saksalaisia.
Tullimiehet on purkaneet Saksalaisen BMWn takapenkkeineen asfaltille ja jostain syytä Saksalaisten passeja syynätään pitkän kaavan mukaan. BMW käännytetään tulosuuntaan ja ties minne.

Nyt ajamme päätietä takaisin ja se on virhe. Matkalla on v-mäinen tietyö jota  siis kiersimme tullessa ja niin olisi pitänyt tehdä myös palatessa. Siitä selvitään kuitenkin hyvin enduro ajokokemuksella.
Perillä uinti ja olut maistuu.

Lauantai 8.9 - Sunnuntai 9.9   Slano - Opatia   Paluumatka alkaa

Aamulla ajelemme Peljesac'in niemimaalle.  Vaikka on ollut kuumaa ja kuivaa täällä on ihmeen vehreää. Viinitarhoja ja oliivipuita.  Joku on värkännyt kunnon muurinkin rinteille ajan kulukseen tai ehkäpä Turkkilaisten riesaksi - kuka tietää.

Uneliaita pikku kyliä joissa paikalliset ja lomalaiset ryystävät aamukahvia ( olutta ) siispä mekin juomme kahvit. Seutu vaikuttaa jo liiankin hiljaiselta loman viettoon ja kurvaammekin takasin 'kotiin' .
Pakkailemme tavarat , uimme, käymme syömässä, uimme, juomme kahvia, uimme, maksamme hotellilaskun ja käymme uimassa.

Yöpuulle seitsemän aikaan illalla, herätys puolilta öin ja etupyörä kohti pohjoista ja Opatijaa. Päätimme tehdä tämän siirtymän yöllä ja aamulla koska iltapäivällä ei yksinkertaisesti pysty ajamaan nahkapuvussa johtuen kuumuudesta.

Puolenyön aikaan lämmintä on 20 - 25 astetta riippuen kohdasta. Aurinko on hehkuttanut asfaltin ja kalliot kuumiksi lännen puolella. Olin vaihtanut pyörän polttimot Philipsin super halogeeneiksi just ennen lähtöä ja kolme  H7 polttimoa tosiaan valaisee maiseman. On helppo ajaa pimeässä. Kiidämme mustan ja lämpimän etelän taivaan alla, puolikas kuu näkyy oikealla puolella.

-->

Episodi Huoltoasemalla

Alkaa tehdä mieli kahvikuppia. Kurvaan huoltoasemalle. Vaikka tankki ei ole tyhjä päätän täyttää sen ja ajan mittarille. Siitä ei kuitenkaan saa 98 oktaanista joten vilkuilen toisia mittareita. Kahdesta pumpusta saa 98'a mutta molemmissa seisoo auto.

Kiinnitän huomiota noihin autoihin, molemmat autot näyttävät suht harvinaisilta ja ovat samanlaisia ja -värisiä. Tuollaisia autoja ei kovin usein näe. Tsekkaan kansallistunnuksen – molemmat ovat Albanian kilvissä.

Mulla on mielikuva Albaniasta sosialismin viimeisenä linnakkeena ja nykyäänkin erittäin köyhänä ja takapajuisena maana. Piti käydäkkin siellä mutta kuumuus ja vaimon jyrkkä asenne siirsivät käyntiä hamaan tulevaisuuteen.

Kiroan mielessäni, molemmat autot ovat uusia Mercedes CLS AMG 6.3'a. Eipä taida olla kovin rehellisillä asioilla nämä venkulat. Huumeparoneja? Sutenöörejä? Asekauppiaita ???

Vai onko elintaso kohonnut vauhdilla Albaniassa?
 .
Kun istumme kahvilla Mersut häipyvät mootoritielle V8't ärjyen.

                          .....
Matka sujuu helposti Zadariin asti. Siellä moottoritie nousee vuoristoon ja 6 km pitkä tunneli josta myös tultiin tänne läpäisee korkean vuoriseinämän.
Siinä kohtaa alkaa tapahtua. Ensin lämpö nousee 26 asteeseen ja alkaa tuulemaan tosi rajusti. Isot varoitukset tuulesta näkyy tauluissa ja rajoitus on 80km/h

Tunnelin matkalla lämpötila tipahtaa 18 astetta ja toisella puolella on todella kylmä, hetkessä enää 6 astetta. Ekan kerran loman aikana on kylmä. Siis stop ja Fleeceä päälle. Ne on pakattu laukkujen pohjalle turhina ...

Kylmässä ajetaan Opatiaan asti ja siellä tuuli ja lämpötilan muutos toistuvat, toiseen suuntaan. Lämmöt nousee 10 asteesta 25 asteeseen muutaman kilsan matkalla. Ranta on tosi lämmin ja vuoristo aamulla kylmä.

Taas turisti-infosta löytyy hyvä majapaikka.
Kävelemme Opatiassa ankarassa helteessä päivällä ja ihmettelemme turistien määrää. Sitten päiväunille.

Majatalossa on todella hyvä ravintola jossa illalla yritämme tuhlata viimeiset Kunat kunnon illalliseen viineineen ja Slivovitseineen. Hinta ei ole paha ja vielä jää Kunia..
...........................

Jatkuu  tuolla:

http://jussinmp.blogspot.co.at/2012/09/kroatia-koti.html

MP retki Eurooppaan

Pari sanaa tästä blogista ensiksi. Tämä on mun ensimmäinen Blogini. Monet asiat tässä näyttävät kummallisilta koska en saa niitä muokattua kuten yritän vaan on alistuttava Bloggerin tahtoon... Kärsivällisyyttä lukijalle.

Huom!  Sivut ovat varsin isoja johtuen valokuvista
Sivun lopussa on linkki seuraavalle sivulle. Jos linkki ei näy, selaimesi ei ole ladannut sivua kokonaan.
Tämä on testattu ja toimii ainakin , Win 7 / Firefox, OSX / Safari, Firefox, Linux /Firefox ,
Anroid 3.8 Samsung Tabletilla, Nokia Meego kännykällä
Mutta ei toimi esim. Nokian Lumia kännykällä jossa sivun koolle tuntuu olevan varsin pieni koko rajoitus. I phonesta ei ole kokemusta.

Ja sitten asiaan

Lauantai 18.8.2012    Koti - Vuosaari

Pyörä on pakattu ja katselen netistä viimeisiä tipsejä. Menen Garminin ohjelmaan printatakseni karttoja. Garmin tarjoaa yllättäen uusinta päivitystä karttaan.

Hmmm. aikaa on 3 tuntia ja päivittäminen tunnetusti kestää kauan.

Otan kuitenkin riskin ja päivittäminen onnistuu.

Nyt mulla on viimeisin kartta Zumossa - toivotaan että itse vehje pelittää.

Se on vaihdettu 2 kertaa takuuna joten epäilys ei ole pelkää hysteriaa.

Lähtö kotoa neljän kieppeillä.

Lämmin päivä, 24 astetta varjossa, taivaalle alkaa kertyä uhkaavia pilviä.

Matkalla ei kuitenkaan sada lämpö vaan yltyy, 28 astetta parhaimmillaan.

Vuosaaressa meri vähän helpottaa kun odotellaan lautalle pääsyä.

Laivan autokannella on sitten täys sauna, varmaan 45 astetta kun autojen

moottorit hehkuu ja ilma ei vaihdu. Oma nahkapuku riittäisi ja ajopuku siinä

päällä saa hien pintaan. Tavanomaista sekoilua pyörien kiinnittämisen kanssa.

Puolenkymmentä muuta motoristia tulee samassa ryppäässä,

ovat matkalla Travemundeen ja sieltä kohti Alppeja.

Kysäisen purserilta josko löytyisi yksi hyttipaikka. Eivät myy miespaikkoja !

Onko tässä paino mies- vai hyttipaikalla ?

Pitäisi ottaa koko hytti ja halvin sellainen tekisi 390€ lisää.

Se on melko paljon - kun koko matka pyörän kanssa maksoi 106€ .

Siispä tavarat tallelokeroon, kevyempää päälle ja valmistaudun epämukavaan

Finnlinesin paatti on rekisteröity Malmöhön

yöhön.

Baarista löytyisi mukava sohva mutta siellä vielä suomalainen seurue

tuhoaa haalimiaan viimeisiä oluita. Ovat prätkämiehiä ja 'ajavat' niin kovaa

että päätän sittenkin nukkua lepohuoneen epämukavassa mutta hiljaisessa ja pimeässä.    Aamuyöstä unikin tulee, sinnittelen vaaka-asennossa 9 asti.

Sunnuntai 19.8 Gdynia - Torun

Aamulla käyn ostamassa purserilta viimeiset Zlotyt koska on sunnuntai ja pankit kiinni Puolassa. Niitä löytyy 330 joka maksaa 77,95 euroa. Kurssi 4,365.. ( matkalla tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi , Puolassa eurolla ei saanut yli 4 Zlotyä )

Tiedustelen samalla pyyhettä koska menen saunaan. Sellaista ei kuulema löydy kuin ostamalla kaupasta. Pyyhkeet on hyteissä joten se siitä.

Saunaan jossa palauttelen saksan kielen taitoja vanhemman herrasmiehen kanssa joka on kiertänyt Itämeren bussilla. 
Hyvää harjoitusta minulle koska Saksalla pärjännee paikoissa jossa Englanti ei suju. Ainakin sakemannit ovat kovasti 'matkailleet' alueella jonne minunkin reittini suuntautuu. Päätän kuitenkin yrittää ensin Englantia josko joka paikassa ei Sakemannien 'vierailuja' muisteltaisi hyvällä.

Pefletit toimittavat pyyhkeen virkaa joten nautin saunasta ja poreammeesta.

Saunan jälkeen aamukahvit ja päiväkirjan kirjoitusta.

Eilisiä vetomiehiä ei näy, valmistautuvat varmaan illan 'ajoihin' nukkumalla päivän.

Sunnuntai jatkuu …

Laiva saapui aikataulussa Gdyniaan. Kannella jo huomasi mitä tuleman pitää.

Aurinko heloitti vielä korkealta kun kello 15 maissa paikallista aikaa startattiin tien päälle.

Ryhmä suomalaisia oli menossa Brono'n ajoihin. Reitti heillä oli sama kuin minulla, vauhti vaan kovempi. Itse pitelin about 140 mittarinopeutta, kiirettä ei ollut.

Bemarin lämpömittari näytti ihan uusia lukemia 33, 34..36 astetta.

Tie Gdyniasta Toruniin on uutta moottoritietä. Sileää asfalttia ja aivan tasainen.

Liikenne oli rauhallista ja sivistynyttä. Rajoitus lienee 140 mutta muutama ajeli

reilusti kovempaa. Silti Saksan autobaanan tyylistä aggressiivista ajamista ei nähnyt.

Vähän kuuden jälkeen saavuin Hotelli Filmariin Torunissa. Siisti, suorastaan tyylikäs paikka. Ystävällinen henkilökunta ja huoneen hinta 40 euroa.

Ilmastointi toimii jota arvostaa tällä helteellä.

Tavarat purkaen ja viileään suihkuun ..aaahh.

Sitten tutustumaan vanhaan kaupunkiin.

Aivan viimeisen päälle mukava kokemus. Hyvää ruokaa , kylmää olutta.

Siistejä vanhoja rakennuksia, mukavia ihmisiä. Kauniita naisia jotka osaavat pukeutua !!

Tämä on Nikolaus Kopernikuksen syntymäkaupunki. Patsas löytyy vanhasta kaupungista ja sen ympärille on keskittynyt ravintoloita, 

mukavia kahviloita ja jopa sunnuntai-iltana se kuhisi ihmisiä.

Kopernikus

Torunin keskustaa

Yksi asia kertoi että ollaan Puolassa, noissa tyylikkäissä kahviloissa televisiot oli viritetty seuraamaan Speedway kisoja - paikallisia ja maan SW liigaa.

Se tuntuu olevan lähes jalkapallon asemassa täällä.

Tietysti aloin paneutua Puolan kielen keskeiseen sanastoon. Ravintolan viehättävä tarjoilija neito oli tässä hyvänä apuna. 

Nyt jo perus Jedno Piwot, Zienkujet ja Do vizeniat on hallinnassa.

Hymy oli jo heti herkemmässä näinkin pienellä vaivalla.

Ma 20.8 Torun - Radomsko

Nukun vähän pommin ja lähtö jää liian myöhään. On jo tosi lämmin.

Tie ei ole ihan niin kuin eilen. Uusi tie loppuu näemmä Toruniin, sen jälkeen

se on rakenteilla enemmän ja vähemmän keskeneräisenä seuraillen vanhaa 1 tietä.

Tämä Torunista Lodziin johtava osa E75 on kuin perunamaalle laskettua asfalttia.   Onneksi Kati ei ole vielä kyydissä, olis naurussa pitelemistä...

Pikkuhiljaa lämpö nousee 34,35...38 astetta. Keho ihme kyllä tottuisi tähän mutta nämä tiet …..

Lähestyttäessä LODzia tiellä on vähän väliä joku stoppi . Liikennevalot, tietyö, jopa tasoristeys !!

Haloo, tämä on sentään pääväylä , E75 ! Moottoripyörällä pääsee sentään  tasoristeyksen jonosta ohi.

Kun vauhti loppuu ja ilmavirta ei jäähdytä ( jos se nyt sitä voi tehdä yli 37 asteessa ? ) niin alkaa kaiholla muistella kuinka talvella tuli ajeltua endurolla. Ruma sanakin kirpoaa pari kertaa noissa stopeissa.

Lodzin jälkeen latu aukenee pikku hiljaa mutta vesipullo on juotu ja elimistö varoittelee kuivumisesta, Vaikka matkaa ei ole enää tuntiakaan on pakko pysähtyä huoltoasemalle. Pyörtyminen ajaessa ei ole vaihtoehto.

Huoltoasema on pieni mutta ilmastoitu. Hodari ja pullo Gatoradea tekee terää. Täytyy saada suolatabletteja tai kuntojuomaa jossa magnesiumia ym. suoloja. 

Vesi ei riitä tässä helteessä.

Lopulta Radomskoon erkanee tie pääväylästä ja voi päästellä vapaasti. Tie on epätasaista mutta parempaa kuin pääväylä eikä mitään stoppeja enää ja saavunkin tuotapikaa Radomskoon ja Hotelli Ted'iin. 

-->

Hotelli TED Radomsko:

Hienon näköinen Hotelli, tasoltaan parempi kuin esim. Scandicit Suomessa.

Hinta on 36 euroa aamiaisella. Suihkuun ja teevesi kiehumaan. Täällä on teekalustot ym.

Ilmastointi 22 asteeseen. Se tuntuu jäätävän kylmältä joten nostan 25 joka normaalisti on mulle kuuma. Internetti pelittää tietysti ja Tvssä näkyy BBC englanninkielisenä.

Hotelli on aikamoinen kontrasti itse kylälle joka on vielä kunnon Neukkuajan näköinen.

Tänä iltana jää lattekahvilat kokematta.

…..Eipä tosiaankaan ollut kylässä paljon ravitsemusliikkeitä. Hotellissa sensijaan oli ravintola ja hyvä olikin. 

Kolmen ruokalajin makoisa illallinen, kaksi lasia punaviiniä ja yksi iso tuoppi

olutta ja huone aamiaisella maksoi yhteensä 50 euroa. Voitte uskoa että tyytyväinen asiakas lähti aamulla taipaleelle.

Tiistai 21.8 Radmosko – Krakova

Yöllä oli käynyt ukkonen ja sade. Tie oli vielä märkä kun starttasin pikkuteitä pitkin kohti Krakovaa. Mutu kertoi suunnaksi ihan muuta kuin navigaattori, Garmin oli kuitenkin oikeassa joten täyskäännös ja taas jatkettiin hyökkäystä.

Näitä riittää Puolan maaseudulla

98E on täälläkin hankala löytää, kolmannella yrityksellä tärppäsi ja Shelliltä sai kunnon kyytivettä tankkiin. Harmi että tie oli sateen jäljiltä märkä, tähän asti parhaat tiet sattui tälle aamulle.

Kun lähestytään Krakovaa alkaa maasto muuttua mäkiseksi, peltoa on edelleen mutta ne ovat rinteillä ja mäen päältä alkaa jo näkyä kauaksi. 

Hyvissä ajoin olin Krakovassa ja Hotelli B.A.S oli varattuna.
 

Täälläkin henkilökunta oli todella ystävällistä ja Englanti sujui. Ainoa yllätys oli että huoneessa ei ollut ilmastointia. Sensijaan parveke sisäpihalle josta saattoi ihailla vaikka Bemaria ;-)

Krakovassa:

Komea paikka kerta kaikkiaan, tosin turismia melko paljon ( lievä ilmaus sallittaneen ) .

Yksi asia alkoi vaivaamaan. Olin jo päättänyt käväistä Auschwitzissa mutta ….

Jotenkin alkoi häiritsemään kuinka siitä on tehty turistirysä.

Joka paikassa tyrkytetään matkaa ilmastoidulla bussilla KO. Kuolemanleirille.

Joten Auschwitz sai jäädä.

Kuljeskelin turisti-infon suosittelemaa reittiä tutustuen rakennuksiin ja ihmisvilinään.

Välillä käväisin syömässä ja kahvilla. Toisin kuin eilisessä kylässä täällä riitti paikkoja .

Valtavalla torilla oli jonkin sortin markkinat jossa kojuissa myytiin upeita käsitöitä, meripihkaesineitä ja tietysti Kielbasaa ja kaikensortin herkkuja.

Julkinen liikenne pelaa junilla ratikoilla ja busseilla. Busseja tuli kokeiltua. Ne ovat ainakin Krakovassa uusia ja siistejä. Silti bussimatka maksaa noin 80 senttiä euroissa.  Junaliput lienevät samassa suhteessa.

-->

Keskiviikko 22.8 Krakova

Aurinko helottaa taas pilvettömältä taivaalta, on tulossa hellepäivä. Päätän siis suunnata Wieliczkan suolakaivoksen viileyteen.

Pikkubussi noutaa hotellista 15 zlotyn hinnalla.

Siispä en lähde kävelemään ja matkailemaan bussilla starttipaikalle.

Suolaa on nakerrettu 700 vuotta vuoren uumenista ja käytäviä on syntynyt 350 km. Kävelemme yhden prosentin niistä. Siinäkin on liikuntaa ihan mukavasti. Kolme paikallista hemmoa on askarrellut katedraalin vuoren uumeniin. 
Kaikki on tehty suolasta, lattialaatat, seinät, katto, lukuisat alttaritaulut ja pyhäinkuvat.  Jopa kristallikruunut on tehty suolasta.

Pytinki on iso ja heiltä meni yli sata vuotta homman tekemiseen. Eivät siis tehneet sitä yhtä aikaa vaan sukupolvelta toiselle. Tulos on näkemisen arvoinen. Viimeinen patu kuoli 92-vuotiaana joten suolakaivoksessa on hiukan terveellisempää touhuta kuin vaikkapa hiilikaivoksessa.

Väittävät suolakaivoksen ilmaa erityisen terveelliseksi joka on helppoa uskoa kun katsoi meidän opasta. Näytti noin 20-vuotiaalta vaikka omien sanojensa mukaan on huomattavan vanha :-)

Matka antoi muutenkin ajattelemisen aihetta. Mukana oli kaksi amerikkalaista naista. Kertoivat käyneensä Auschwitzissa – taas. Ilmeni että ovat muutenkin käyneet keskitysleireissä ym. museoissa.

Siispä kysäisen ovatko kenties juutalaisia – vastaus on myöntävä. Heidän perustelunsa eivät jättäneet sijaa vastaväitteille. Pitänee tarkistaa suhtautumista
Auschwitzin vierailuun.

Bussi jättää minut Schindlerin tehtaalle – juurikin sille jossa Oskar Schindler pelasti 1100 juutalaista keskitysleiriltä. Se on nykyään museona joka kuvaa natsi miehityksen aikaa Krakovassa. 

Siinäkin oli sulattelemista yhdelle päivälle. Kovia on kokenut tämäkin kaupunki vaikka rakennukset säästyivät hyvin sodasta. Juutalaisväestö ja mustalaiset ym. hävitettiin lähes kokonaan ja mukana meni normi puolalaisia pilvin pimein. Juuri kun tuohon oli pitänyt tottua tuli tieto mitä neukut oli tehneet Katynin metsässä.

Kaupungin alueelle rakennettiin Plazsowin keskitysleiri. Kuten Varsovassa, täälläkin juutalaiset suljettiin Ghettoon joka tuhottiin myöhemmin ja asukkaat tapettiin tai siirrettiin keskitysleireille.

Suomen passilla sentään kehtaa maailmassa liikkua. 

Illalla kävin taas nauttimassa hyvällä ruokahalulla puolalaisen keittiön herkuista.  

Sen jälkeen fiilistelin vanhankaupungin torin pimenevässä illassa, lämmintä oli vielä lähes 30 astetta.

Upea paikka, komein toriaukio mitä olen nähnyt. Ja täynnä elämää aamusta iltaan.

Torstai 23.8   Krakova – Zakopane

Aikaisin liikkeelle ja suuntana Tatra vuoret. Zakopaneen ei ole pitkä matka mutta aikaa se syö.

Alkumatka Krakovasta on makeaa vuoristorataa, mutkaista hyväpintaista 2-kaistaista tietä.

Saa vähän renkaan reunojakin käytettyä. Kun lähestytään Zakopanea alkaa liikenne tökkiä.

Liikenne on vilkasta ja vuoren solaan ei ole mahtunut liikenneympyröitä. Stoppeja tulee paljon.

Maisema alkaa olla melkein kuin Alpeilla.

Zakopanessa on paljon porukkaa, alan jo aavistella pahaa. Majapaikan löytäminen ei olekaan helppoa. Joka paikka on täynnä. Löydän kyllä kylän komeimman hotellin jossa on huone vapaana mutta yritän löytää vuoren rinteeltä vaatimattoman paikan näköalalla.

Se on turha vaiva, aikaa ja hermot vaan kuluu. Siispä nöyrästi takasin ja kirjaudun hotelliin.

Hinta on 70 euroa yöltä mutta paikka onkin sitten hulppea. Komea ulkoa ja sisältä. 

 

Majoituksen hintataso täällä tuntuu olevan Itävallan luokkaa.

Kävelin keskustassa ja syy majapaikkojen puutteeseen taisi selvitä. Täällä on alkamassa Folklore festivaali. Lisäksi näkee että koululaisperheet lomailevat kuin viimeistä päivää.

Zakopane on iso lomakeskus, turisteja on hirveä määrä. Liikenne tökkii ja joka paikassa on paljon ihmisiä. Illansuussa pistäydyn pyörällä rajan takana. Ensimmäinen visiitti Slovakiaan. Selkeästi erilaista kuin täällä Puolan puolella. Vanhoja hotelleja ja jotenkin hyvin karun oloinen, mutta siistiä.

Mukavia vuoristoteitä motolla ajeluun.

Ajoretken jälkeen vielä olusille hotellin vastapäiseen sport baariin. Siellä katsotaan Wrocklawin -Hannoverin välistä Euroliiga ?? ottelua. Hannofer johtaa 1-3 mutta ekan oluen aikana kotijoukkue kaventaa ja tasoittaa numeroiksi 3-3. Ilo on ylimmillään kunnes - niin kuin aina 90 minuutin kohdalla Saksa voittaa. Paikallinen fani poistuu baarista ja kättelee jokaisen - myös minut.

Toivatan dobranoce't.

Perjantai 24.8 Patikointia Zakopanessa

Aamiainen naamaan ja reippailemaan.

Ylös tappavan jyrkkää nousua.
Sitten kävelyä tasaisella tiellä ja alas tuolihissillä josta upeat näkymät Tatralle.
Suhteellisen pitkä lasku, hissi maksoi 1.8 euroa.
Sitten vielä 3km patikointia paahtavassa helteessä.

Ylös olis voinu mennä Cable Carilla mutta päätin kävellä - virhe.
Aikamoinen helle ja kaikki mitä oli juonut tuli naamasta ja selästä ulos.
Aamukahvit, eiliset jalkapallo-oluet …

Monet otti lukua matkan varrella tuskainen ilme kasvoilla.

Totta puhuakseni en edes harkinnut konevoimaa nousuun.
Perinteet jo velvoittavat. Mäntyrantahan voitti täällä 30km'llä ekan MMnsä 1962.
Taakse jäivät esim. Sixten Järnberg ja Harald Rönningen.
Viestistä tuli hopeaa ja Juvan suuri poika Kalevi Hämäläinen otti 50km pronssia.
Että on täällä suomalaiset ennenkin …

Iltapäivällä korkeat pilvet tulevat vuoren takaa ja pikainen ukkoskuuro ryöpyttää kylää. Ihmiset kaikkoavat sateensuojaan. Vain vossikoiden hevoset jäävät kärvistelemään sateeseen.

Tosin nekin nauttivat viilentävästä suihkusta. Juuri ennen ukkosta lämpömittari näytti 35 astetta. Sateen jälkeen tuntuu viileältä ja raikkaalta, lämmintä on vain 25 astetta.

Monenlaisia alppikyliä on tullut samoiltua mutta tämä on jotenkin poikkeava.

Silmään pistää komeat hirsitalot, puurakentaminen osataan täällä todella hyvin.

Talot ovat kuin taideteoksia vaikka ne on tehty jykevästä hirrestä.

Suomalaiset pyöröhirsi mökit kalpenee näiden rinnalla.

Samoin talojen (uusienkin ) ovet ja ikkunat on hienoa työtä, kannattaisi suomalaisten rakentajien ottaa täältä mallia ja heittää iso standardit romukoppaan johon ne kuuluvat.

Myöhäinen lounas grilliravintolassa ( ei missään nakkikioskilla ). Kunnon lampaanliha Saslikkia - lihanhimo kaikkoaa. 

                               

  

Tämä ensivisiitti Puolassa alkaa olla valmis. Huomenna Slovakian läpi Budapestiin jossa loma loppuu 
...eikunsiis vaimo tulee sinne lentäen ja jatkamme kahdestaan moottoripyörällä.

Puola on ollut mulle positiivinen yllätys. Kannatta kokeilla. Majoituksen hinta/laatusuhde on hyvä, ruoka erinomaista ja edullista. 

Kulinaristin kannattaa jo tulla pelkästään sen takia.

Ihmiset mukavia ja ystävällisiä. 

Liikenne on vilkasta mutta ei mitään koheltamista.

Negatiivinen juttu ovat tiet, monin paikoin huonokuntoisia mutta ennen kaikkea ruuhkaisia. 40 miljoonaa ihmistä ei kerta kaikiaan mahdu niille.

Pohjoinen Puola on maisemiltaan tylsää, tasaista peltoa ja pusikoita.
Pienet kaupungit ovat kuitenkin mielenkiintoisia.  





     25.8   Uusia maita, vanhoja kujeita    
    Zakopane - Budapest  noin 350km

Aikainen startti koska taas luvataan hellettä. Yritän keretä ennen puoltapäivää
Budapestiin. Alku sujuukin hyvin, ilma on alussa jopa viileä ja liikennettä näin lauantaina vähän.  Ykskaks huomaan olevani Slovakiassa, missä oli raja??

Slovakian tiet ovat parempia kuin Puolassa, välillä jopa hyviä mutkateitä.
En kerkeä tutustumaan Slovakiaan tällä matkalla ollenkaan. Ajelen vaan läpi
E77 tietä pysähtymättä. Kun lähestyn Unkarin rajaa Sahy'n kaupungissa alkaa lämpötila taas nousta. 

Unkarin puolella on jo kuumaa, 34 astetta. Tie on makeaa mutkatietä, aivan tasainen ja sileä asvaltti mutkittelee kohti Budapestiä. Päästelen sydämmen kyllyydestä. Vastaan tulee prätkiä ihan päntiönään ( oletettavasti matkalla Bronohon). Kaikki menee hyvin ihan Budapestiin asti. 

Itse kaupungissa on jo liian kuuma, pahimmillaan mittari kipuaa 38 asteeseen.
Neste kypärän sisällä alkaa höyrystä ja vaikuttaa jo huomiokykyyn.
Tulkitsen väärin navigaattorin näyttöä ja .. laskee uudelleen ...
Nyt ei haluaisi ylimääräistä sighseeingia .  Pari rumaa sanaa irtoaa taas. Kypäräpuhelimen ääniohjaus tulkitsee ne puhelun aloitukseksi,  sekin vielä! 

Kaistaopastus navissa olisi kova sana mutta sitä ei ole ja välillä saa arpoa
mitä sähköaivo yrittää viestittää.

Navi näyttää reittiä isoa pääkautua pitkin suoraan. Se on kuitenkin yhdestä kohden suljettu betoniporsailla.  En ala tekemään ketunlenkkiä vaan jatkan
porsaiden välistä bussikaistalle paikallisen pitsalähetin vanavedessä.

Saavun Hotelli Kristalliin suht aikataulun mukaan ja pysäköin pyörän varjoon.
Varjossakin on armottoman lämmin. Hotellissa on ystävällinen vastaanotto täälläkin ja neitokainen opastaa pyörän pysäköinnissä sisäpihalle.

Huoneeseen ja nahkat parvekkeelle kuivumaan ja kevyttä päälle.
Vaikka lämmintä on hyvinkin 30 astetta myös sisällä ( ilmastointi ollut pois päältä ) se ei tunnu pahalta kun on ollut 'saunassa' nahkapuku päällä.

Samaan aikaan kotona vaimo alkaa valmistautua lentomatkalle tänne.
Hänellä siirtymä sujuu vaivattomasti ja illansuussa taksi tuo hänet 
Hotellin eteen.   Sitten vaan kuulumisten vaihtoa ja kevyttä nesteytystä parvekkeella.

Hotellista senverran että hinta/laatusuhde on huono. Unkarissa yleensäkkin
hotellihuoneet on ollu vaatimattomia mutta edullisia. Täällä pelkästään vaatimattomia tai hyvinkin kalliita. 
Budapest on entisen suurvallan melkein pääkaupunki ja nykyään turistirysä.  

-->

26 – 27.8 Turistina Budapestissä

Tästä aiheesta löytyy dokumenttia internetistä ja matkaoppaista ym.

Näin antropologin ;-) näkökulmasta turisteja ja turistirysiä on liian kanssa.

Hienot nähtävyydet tupaa kärsimään siitä.

Aamukahvit ryystettiin tällasessa kuppilassa.

Parlamenttitalo iltavalaistuksessa

Tiistai 28.10   Budabest - Keszthely ( Balaton )

Pikkuteitä pitkin Keszthelyn pikkukaupunkiin Balatonin länsipäähän.
Täällä käytiin noin 3 vuotta sitten ja silloin ainakin vaikutti mukavalta paikalta.
Majoituksen taso nousi ja hinta laski verrattuna Budapestiin.

...jatkuu  tuolla:

http://jussinmp.blogspot.com/2012/08/torstai-30.html